EU-vaalien 2009 tuloksesta

Yleisenä ilmiönä EU:n parlamentin vaaleissa oli nähtävissä vasemmiston raju heikkeneminen. Suomessa koko vasemmiston yhteinen ääniosuus oli yhteensä vain 24,1 % (SDP 17.5%, Vasemmistoliitto 5,9%, SKP 0,5% ja STP 0,2%), kun se joskus 1960 - 70 luvuilla oli jopa yli puolet. Merkille pantavaa oli, että tilanteessa, jossa kapitalistinen maailmantalous on suurimmissa ongelmissa 80 vuoteen, vasemmisto menetti kannatustaan. Vielä vuoden 2007 eduskuntavaaleissa vasemmiston yhteinen kannatus oli 31,1 % ja vuoden 2008 kunnallisvaaleissa 30,6 %. Nyt sekä demarit, Vasemmistoliitto että SKP kärsivät näissä vaaleissa suuria menetyksiä. Vanhoilla työväenpuolueilla ei ollut enää mitään sanottavaa tai annettavaa tässä tilanteessa. Vertailussa v. 2007 eduskuntavaaleihin demarien äänimäärä jäi 49%:iin, Vasemmistoliitolla 40,3%:iin ja SKP:llä 44,3%:iin. Poliittisen kannatuksen suuntautuminen oikeiston hyväksi ei ollut pelkästään suomalainen ilmiö, vaan koski koko Eurooppaa. Siellä missä vasemmisto oli hallitusvastuussa (Unkari, Espanja, Portugali), talouden alamäestä äänestäjät rankaisivat vasemmistoa, mutta vastaavanlaisessa tilanteessa muualla oikeisto tästä huolimatta kykeni lisäämään kannatustaan.

"Vanha Vasemmisto" taipunut EU- suuntauksen edessä
Vasemmiston heikkous johtuu siitä, että se on jättänyt perustehtävänsä, köyhän kansanosan puolustamisen ja taipunut kovan uusoikeistolaisen EU- politiikan edessä. Vasemmiston asema varsinkin teollisesti kehittyneissä maissa muuttui siinä vaiheessa, kun reaganilainen monetaristinen talouspolitiikka syrjäytti pari vuosikymmentä sitten silloin vallinneen oikeudenmukaisempaan tulonjakoon perustuneen yhteiskuntapolitiikan. Kansainvälisen työväenliikkeen hajoamisen johdosta varsinkin Euroopan työväenpuolueet menettivät "selkänojansa". Tässä tilanteessa ne eivät uskaltautuneet avoimeen taisteluun uusoikeistolaista suuntausta vastaan. Peläten yhteiskunnallisen asemansa heikentymistä, ne mukautuivat kovaan oikeistolaiseen politiikkaan ja hyväksyivät mm. EU-suuntauksen. Tämä on kuitenkin merkinnyt sitä, että mikä tahansa työtätekevän kansanosan aseman puolustaminen olisi vienyt ne törmäyskurssille EU- suuntauksen kanssa. Siksi ne ovat täysin luopuneet perinteisestä työväenpolitiikasta.

Uusliberalismia Lipposen johdolla
Meillä tämä näkyy konkreettisesti mm. siinä, että vanhat vasemmistopuolueet eivät ole puolustaneet työtätekevän kansan palkkoja ja osuutta tulonjaossa. Ne eivät ole puolustaneet suomalaisia työpaikkoja eivätkä ajaneet pätkätyöläisten etuja. Ne ovat täysin hampaattomina menneet mukaan oikeistolaiseen talouspolitiikkaan ja lähteneet jakamaan verohelpotuksia kaikkein suurituloisimmille sekä poistaneet omaisuus- ja varallisuusveron. Ne suostuivat työnantajien Kela-maksujen poistoon. Sosiaaliturvan ne ovat jättäneet pienituloisten itsensä maksettaviksi. Paavo Lipponen oli oikea uusliberalismin apostoli. Nyt vanhat työväenpuolueet ovat menettämässä valta-asemansa joka tapauksessa menetettyään kansan luottamuksen. Kaikesta tästä johtuu, että perinteiset vasemmiston kannattajat, jotka odottavat puolueiltaan kunnon politiikkaa, eivät enää suostu äänestämään vasemmistoa. Ne jättävät äänestämättä, tai antavat äänensä populistiselle oikeistolle (meillä perussuomalaisille) tai vihreille.

Vanhat vasemmistopuolueet eivät löydä ulospääsyä?
Suomen EU-jäsenyyden aikana on käynyt selväksi, että vanhojen puolueiden politiikassa ei ole suuriakaan eroja. Harjoitetulle politiikalle on EU:n puitteissa asetettu selvät raamit, joiden yli ei voida mennä. Näiden raamien puitteissa vasemmistopuolueet ovat yrittäneet näytellä teatteria, jossa ne esittävät vasemmiston roolia. Tämä huijaus on hiljalleen selvinnyt kansalle. EU-jäsenyyden aikana suurten eduskuntapuolueiden välillä on vallinnut käytäntö, jossa kukin suurista puolueista joutuu vuorollaan olemaan hallitusvastuussa EU- politiikan vetojuhtana toisten ollessa "levossa" eli "oppositiossa". Jo viime eduskuntavaalit osoittivat, että SDP menettää asemaansa suurten puolueiden joukossa. STP:n taholta totesimme silloin, että demarit tuskin enää kykenevät nousemaan entiseen asemaansa, koska ne eivät kykene irtaantumaan roolistaan nykypolitiikan vetojuhtana. Nämä EU-vaalit vahvistivat tämän tendenssin. Tämän näki myös Erkki Tuomioja toteamalla että "Demareilla ja Vasemmistoliitolla ei ole mitään eväitä ja että nämä puolueet tulevat todennäköisesti kuihtumaan pois, mutta että asiat eivät katoa, siksi niiden tilalle tulee uusia voimia".

Vasemmistoliitolla mahdollisuus?
Vasemmistoliiton puheenjohtaja Martti Korhonen teki johtopäätöksensä ja erosi puheenjohtajan paikalta syyttäen puolueen "vanhaa" siipeä, joka oli ollut erottamassa Käkelää, Siimestä jne. Vasemmistoliiton puheenjohtajaksi noussee Paavo Arhinmäki, joka lupaa muokata Vasemmistoliitosta aivan uuden puolueen, joka ottaa huomioon myös toimihenkilöt, pienyrittäjät ja prekariaatin eli pätkätyöläiset. Arhinmäki saattaa saada Vasemmistoliittoon uutta puhtia. Tulevaisuuden kannalta olennaista kuitenkin on, että Vasemmistoliitto kykenee murtautumaan irti nykyisestä uusoikeistolaisesta yhteiskuntapolitiikasta ja esittämään uskottavan vaihtoehdon nykyiselle politiikalle. Tällaiseen irtiottoon ei sovi hallitusyhteistyö nykysuuntausta edustavan oikeiston ja demarien kanssa. Tämä suunnanmuutos edellyttää kuitenkin kaikkien niiden voimain yhteistyötä, jotka hakevat laadullista muutosta nykyiseen uusoikeistolaiseen politiikkaan. Tällaisessa tilanteessa ei olisi mitään esteitä ainakaan Vasemmistoliiton ja STP:n yhteistyölle.

Oikeistopopulismi ei ole vaihtoehto
Vaaleissa ympäri Eurooppaa näkyi kyllä selvä protesti harjoitettua politiikkaa kohtaan. Se ei kuitenkaan suuntautunut harjoitetun politiikan ydintä vastaan, vaan kanavoitui oikeistopopulistisille puolueille. Kun vanhat puolueet ovat menettäneet uskottavuutensa, meillä protestien kanavaksi on noussut Timo Soini ja Perussuomalaiset. He saivatkin lähes äänivyöryn kasvattamalla ääniosuuttaan eduskuntavaaleista lähes puolella. Ihmiset eivät rohjenneet arvostelemaan harjoitetun politiikan ydintä, vaan tyytyivät populistiseen vaihtoehtoon. Tässä heijastuu selkeästi kyllästyneisyys nykyiseen epävarmaan yhteiskuntatilaan sekä tahto palauttaa se turvallisempi yhteiskunnallinen tilanne, joka vallitsi vielä pari vuosikymmentä sitten. Ihmiset näkevät ja ymmärtävät hyvinkin selkeästi yhteiskunnalliset ongelmat. He eivät kuitenkaan ole valmiita siihen yhteiskunnalliseen ja poliittiseen muutokseen, joka on välttämätön nykysuunnan muuttamiseksi. Populistisella kritiikillä perussuomalaiset antavat itsestään kuvan EU-kriittisenä puolueena, mutta eivät oikeasti esitä vaihtoehtoa nykymenolle. Kovalle oikeistopolitiikalle tällaisten puolueiden saama kannatus on vaaratonta, koska se ohjaa äänestäjien tyytymättömyyden täysin väärille urille. Omituisinta perussuomalaisten voitossa oli, että he olivat yhdessä Vasemmistoliiton kanssa kaikkein passiivisimpia äänestäjiä. Tämä kertoo, että Soini on saanut ääniä paljon oman puolueensa ulkopuolelta. Eli tuo poliittinen kaaos ja vaihtoehtojen puuttuminen hajottaa koko poliittista kenttää.
STP kykeni vakiinnuttamaan asemaansa.

Yhteistyölinjansa ansiosta STP onnistui kokoamaan ehdokaslistan, jossa heijastui liikkeen yhteistyöjärjestöluonne. Vaalijulisteemme kautta onnistuimme ilmaisemaan täysin selvästi suhteemme EU:hun. Etenimme STP:n rakentamisessa työkansaa kokoavaksi yhteistyöpuolueeksi. Tänään liittolaispuolue ei synny samalla tavalla kuin v. 1944 SKDL. Meiltä puuttuu kansainvälinen selkänoja ja vastassamme ovat vanhat ja vakiintuneet reformistiset puolueet, SDP ja Vasemmistoliitto. Tänään "poliittisesti kokeneet" voimat ovat kasvaneet vanhoissa puolueissa, eivätkä he vaaranna asemaansa lähtemällä etsimään vaihtoehtoa nykypolitiikalle. Tällaisessa tilanteessa uuden SKDL- tyyppisen liittolaispuolueen synnyttäminen on paljon vaikeampaa. Se on monien askelten juttu, ja tällainen tehtävä STP:llä on edessään. Merkittävää vaalien tuloksessa oli, että kykenimme kasvattamaan ääniosuuttamme. Saimme kannatusta paikkakunnilta, joissa emme ole koskaan itse edes käyneet tai joissa oma työmme on muuten ollut täysin olematonta.. (Jyväskylä 59, Kotka 31, Oulu 49 jne…). Nämä äänimäärät eivät tunnu suurilta, mutta osoittavat, että kansan keskuudessa itää todellinen halu oikeaan muutokseen. STP teki vaalityönsä pienellä voimalla ja olemattomalla taloudellisella panostuksella. Siitä huolimatta tuloksemme oli hyvä. Verrattuna v. 2007 eduskuntavaalien tulokseen äänimäärämme (nyt 3169) lähes kaksinkertaistui. Vaikka kannatuksemme edelleenkin on hyvin marginaalinen, on nähtävissä, että siellä missä asioista keskustellaan, STP tunnetaan nyt huomattavasti paremmin kuin ennen vaaleja.

Rohkaiseva vaalitulos luo näköalaa tulevaisuuteen
Yhteenvetona voidaan todeta, että EU on uusoikeistolaisen politiikan synonyymi, toinen nimi. Siksi ainoa keino edetä kohti todellista politiikan muutosta merkitsee nykyisen uusoikeistolaisen EU-politiikan vastaisen liittoutuman laajentamista. Se on järkevintä kaikkien pienpuolueiden osalta, koska yksin mikään niistä ei kykene SDP:n, kokoomuksen ja Keskustan harjoittaman politiikan horjuttajiksi. Tämä koskee myös SKP:ta ja KTP:ta. Liittoutuman kokoavana tekijänä on kuitenkin oltava uusliberalistisen politiikan, EU-jäsenyyden ja Naton vastustaminen ja demokratian laajentaminen. Meidän osalta se merkitsee "pitkää marssia", jossa kansa on tosiasioihin perustuvan mielipiteenmuokkauksen kautta vakuutettava muutoksen välttämättömyydestä.