STP:n 2008 kunnallisvaaliohjelma
Hyväksytty STP:n Liittokokouksessa huhtikuussa 2008

Johdanto:
Viimeiset hallitukset Ahon hallituksesta lähtien ovat leikanneet raskaasti kuntien valtionosuuksia. Lisäykset valtionosuuksiin eivät ole kattaneet leikkauksia ja niiden merkitys on mitätöity, kun samalla kunnille on sysätty yhä uusia velvoitteita - eli siirretty kuntien itsensä maksettavaksi sellaisia menoja, joihin valtio on aikaisemmin ottanut osaa. Näin kunnilta on viety rahat ja toimintaedellytykset, joka on näkynyt julkisten palveluiden rajuina heikennyksinä. Samalla se on synnyttänyt kunnissa paineita nostaa kunnallisveroa. Hallitus on puolestaan nähnyt syntyneen tilanteen mahdollisuudeksi laskea valtionveroa edelleenkin. Kokonaisuutena se merkitsee siirtymistä kohti tasaverotusta. Kysymys on tulonsiirrosta tavalliselta kansalta rikkaille ja pääomapiireille. Suuntaus on, että rikkaat rikastuvat, köyhistä ei ole niin väliä.

Vanhusväestön määrän kasvaessa voimakkaasti kunnallisista palveluista ja niiden rahoituksesta tulee entistä suurempi yhteiskunnallinen kysymys. Samaan aikaan palveluita tarvitsevat lapsiperheet ja muut kansalaisryhmät. Samoin koulutuksen kehittäminen ja joukkoliikenne vaativat resursseja. Palvelut ja niiden rahoituksen turvaaminen kestävällä tavalla ja sitä koskevat ratkaisut on koko talous- ja yhteiskuntapolitiikan yksi pääkysymyksiä.

Suomen Työväenpuolue on rakentaa toimintansa kansalaistoiminnalle. Kunnallisiin ja muihin yhteiskunnallisiin luottamustehtävin valitut toimivat kansalaisten antamalla valtakirjalla ja toimivat yhdessä kuntalaisten ja asukkaiden kanssa ohjelman periaatteiden pohjalta ohjelmaa samalla kuntalaisten kanssa kehittäen. Tällä tavoin rakennamme alhaalta ylöspäin ulottuvaa demokratiaa ja oikeudenmukaisuuden ja työn ja toimeentulon turvaavaa kansalaisyhteiskuntaa samalla ympäristön kannalta kestävällä tavalla ja rauhaa ja kansojen ystävyyttä rakentaen. Torjumme vallan keskittämisen ylikansallisille elimille kuten EU:lle ja kaiken muunkin ylhäältä alas tapahtuvan vallankäytön ja erityisesti vallan väärin käyttämisen. Valta tulee olla kansalla eikä pelkästään vaalitilanteissa vaan vaikuttamisessa asioiden hoitoon.

Kuntien talous: palveluja ja investointeja
Kapitalistinen maailmantalous elää nyt uudenlaista globalisaation kautta. Aikaisemmin tämä "maapalloistuminen" merkitsi siirtomaiden valloitusta ja niiden riistämistä. Nyt kun siirtomaita ei enää löydy, voitot otetaan muulla tavoin, talouspolitiikan kautta. Kapitalistit pyrkivät lisäämään voittojaan heikentämällä julkisia palveluja ja nostamalla niiden hintaa. Tämä näkyy myös Suomen kuntien taloudessa.

Kaiken aikaa ja kaikissa kunnissa kuulemme vaatimuksia paremmasta tehokkuudesta, tuottavuudesta ja kulujen säästämisestä. Tämä säästä-minen ja tehokkuuden korostaminen ei kuitenkaan palvele kuntalaisia vain bisnestä, yksityisten voitontavoittelua.

Veromaksajien, tavallisten kuntalaisten, on äärettömän vaikea tietää totuutta kuntansa taloudesta. Totuus salataan kirjanpidolla. Maan tavan mukaan se hajotetaan vaikeaselkoiseksi, sillä hämätään ja sitä väärennetään härskisti. Kuntien kirjanpito ei kerro yksiselitteisesti tulojen ja menojen suuruutta, niissä harjoitetaan vilpillistä sisäistä laskutusta, jolla kuntien palvelut saadaan näyttämään todellisuutta kalliimmalta. Kunnat tekevät poistoja omaisuudesta, joka on jo maksettu verovaroilla ja lisäksi poistettu jopa useaan kertaan!

Suomessa kunnat ovat erilaisia. Joku elää ruhtinaallisesti, monet köyhästi. Kaikilta kuitenkin vaaditaan uusinvestointeja, vaikka tulot eivät niihin riitä. Sen seurauksena kaikki kunnat leikkaavat palveluja ja korottavat palvelumaksuja. Ongelman ydin on siinä, että investoinnit lisääntyvät palveluja nopeammin turvaamatta palveluja. Palveluiden ja investointien rahoitus on turvattava ja investoinnit suunnattava kuntalaisten hyväksi eikä tukena suurliike-elämälle.

Tämän valtiovalta tietää, mutta siitä huolimatta kuntien valtion osuuksia on leikattu ja tehtäviä lisätty. 1990-luvulla leikattuja valtion-osuuksia, n. 10 mrd euroa, ei ole vieläkään palautettu täysimääräisenä kunnille. Niitä on kyllä nostettu, mutta vieläkin ne ovat vajaat puolet tehdyistä leikkauksista. Kuntia on tietoisesti ajettu taloudelliseen ahdinkoon, vaikka ne jo nyt suhtautuvat palvelujen tuottamiseen kuin köyhimmät ja investointeihin kuin rikkaimmat. Valtio ja kunnat yhdessä lisäävät painetta kunnallisen tasaveron, palvelumaksujen, asuntotonttien vuokrien jne. korottamiseksi ja palveluja supistetaan investointien lisäämiseksi.

Valtio ja kunnat pitävät ensisijaisina investointeja - ei kuntalaisten lähelle ja helposti saatavia palveluita. Kunnallisista palveluista tingitään koko ajan monin tavoin ja niiden maksuja korotetaan. Ja tilanne pahenee koko ajan. Lisäksi monissa kunnissa syyllistytään aivan tarkoi-tuksellisesti kunnallisten palveluiden alibudjetointiin. Asukkaiden kannalta tarpeettomiin investointeihin vaaditaan yhä enemmän ja enemmän.

Mm. ilmaston muutoksen varjolla kuntien rasituksia lisätään. Esimerkiksi rikkaassa Helsingissä on laskettu, että uusituvan energian tuotta-misen lisäämiseksi on tehtävä investointeja, jotka vaativat veroäyrin hinnan korottamista kahdella prosenttiyksiköllä, 11,4 prosenttia! Uusiutuvan energian lisääminen on välttämätöntä ja ilmaston muutoksen torjuminen maksaa, mutta kuka sen maksaa on poliittinen kysymys. Ympäristökysymyksiä ei saa laittaa kuntien maksettaviksi ja ilmastoasian käyttöä energia- ja muiden yhtiöiden voittojen kasvattamiseen. Kunnat ja valtio haluavat kaataa kaikki rasitukset kuntalaisten harteille, vaikka energian haaskauksen ja saasteen tuottamisessa pääsyyllinen on kapitalistinen turhan kulutuksen markkinatalous. Siksi kapitalistit - monopoliyritykset, on saatava kantamaan vastuunsa ilmastotalkoissa ja muissa ympäristökysymyksissä.

Jos kuntien rahat eivät, riitä on investoinneista tingittävä tai valtion on ne maksettava kuntien valtionosuuksia korottamalla. Kunnallis-talouden kieroutuneisuus on oikaistava. Kaikista kirjanpito-, -tilasto- ja investointivilpeistä on päästävä eroon.

Kunta- ja palvelu-uudistus ei palvele kansan vaan suuren rahan etuja
Kuntien pakkoliitokset toimivat yritysten voitoksi ja kuntalaisten tappioksi, kun palvelut siirtyvät yhä kauemmaksi, niiden saatavuus vähe-nee.

Koko maata ja kuntia vaivaa todella pahasti kieroutunut taloudenhoito. Viimeisten hallitusten harjoittaman politiikan seurauksena kunnat ovat joutuneet taloudellisesti erittäin ahtaalle ja tämä puolestaan on antanut Vanhasen hallitukselle mahdollisuuden väittää kuntien pakkoliitosten olevan ainoa keino tilanteen pelastamiseksi. Kylmästi ajateltuna asia näin on, mutta hallitusten toimet ovat tähän kaikkeen johtaneet. Pakkoliitokset eivät ole mikään ratkaisu kuntien taloudelliseen ahdinkoon. Siitä tulee seuraamaan kuntien suoritusportaan virkojen vähentäminen ja kunnallisten palveluiden heikkeneminen entisestään. Tällä tavoin luodaan tilaa yksityisten palvelujen laajentamiselle.
Tekeillä olevat kuntaliitokset edellyttävät ehdottomasti myös kunnallisen demokratian kehittämistä. Yhden keskuksen suurkunta johtaa toimintojen keskittymiseen keskustaan jolloin syrjäisemmät alueet jäävät heitteille. Tämän estämiseksi on perustettava alueellisia toimikuntia / neuvostoja/ aluehallituksia, jotka voivat seurata alueensa kehitystä ja myös vaikuttaa aktiivisesti siihen.

Sensijaan kuntien välisen yhteistyön kehittäminen on välttämätöntä. Tämä koskee monia keskeisiä kuntien toimintojen alueita. Yhteistyötä tarvitaan mm. tonttipolitiikassa, liikenteessä, jätehuollossa, erityissairaanhoidossa, koulutuksessa.

Kuntien verotus
Koko veropolitiikan tavoitteena tulee olla kaikkien tulojen saaminen samalle viivalle. Mitään veroetuoikeutettujen rälssin muodostumista ei tule sallia. Valtionverotuksessa tähän suuntaan ollaan jo menty poistamalla omaisuus- ja varallisuusvero. Nykyinen eduskunta puolestaan on poistamassa perintöveroa yritysten sekä maa- ja metsäomaisuuden osalta.

Tavoitteenamme on saada myös kunnallisvero progressiiviseksi. Kiinteistövero on mieluummin poistettava tai sitä on oleellisesti pienen-nettävä. Samoin energialaitosten ja jätehuollon maksut ovat tulleet veronluoteiseksi osaksi, joilla kuntalaisia rahastetaan. Energian, jätehuollon ja muiden kunnan perimien maksujen olisi oltava mahdollisimman lähellä omakustannushintoja. Niiden tarkoituksena ei saa olla voittojen tuottanen kunnalle.

Tarvitsemme laajan veroremontin
Mikäli kuntien on, ilman valtion mukanaoloa, edelleenkin vastattava jatkuvasti kasvavista väestön palvelutarpeista ja investoinneista, silloin verotusjärjestelmään on tehtävä kokonaisuudistus. Suomen Työväen Puolue esittää, että rohkeasti selvitetään kokonaan uudentyyppisiä vaihtoehtoja ja asian liikkeelle saamiseksi STP ehdottaa, että selvitystä tehdään seuraavien vaihtoehtojen pohjalta:
Vaihtoehto 1
Kehittäminen nykyrakenteen pohjalta tuomalla kunnallisverotukseen progressiivisuus ja lieventämällä valtion verotuksessa pieni- ja keskituloisten veroa ja palauttamalla omaisuusvero suurille varallisuuksille sekä poistamalla välillisiä veroja välttämättömyystarvikkeilta. Samalla kuntien valtion rahoitusta lisätään. Perintöveron poistamisesta varakkaimmilta luovutaan.
Vaihtoehto 2
Progressiiviseen kunnallisverotukseen perustuva tuloverotus. Se voidaan hahmotella seuraavasti:
1. Kunnallinen tasavero lopetetaan. 2. Valtion perimä luonnollisten henkilöiden progressiivinen vero lopetetaan. 3. Valtio kantaa yritys-veron yritysten käyttökatteesta tasaprosentin suuruisena. 4. Valtio kantaa välilliset verot. 5. Työeläkejärjestelmä rahastoivana (jakojärjes-telmänä) lopetetaan. 6. Valtio vastaa eläkkeistä ja työeläkerahastot yhdistetään entisten tehtävien lisäksi Kelaan ja eläkerahastojen pääomatulo otetaan käyttöön. 7. Kunnallisvero peritään yhtenä valtakunnallisena progressiivisena verona luonnollisten henkilöitten kaikista pakka-, eläke-, myyntivoitto-, osinko-, pääoma-, maa- ja metsätalous tuloista. 8. Kunnallisvero jaetaan kunnille asukasluvun, ikärakenteen, sijainnin, pinta-alan jne. mukaan. 9. varallisuusvero suurille omaisuuksille palautetaan ja perintöveron poistamisesta varakkaimmilta luovutaan.

Verotuksen kokonaisuudistuksella olisi ainakin seuraavia myönteisiä vaikutuksia: 1. Työllisyys. Uudistus keventää työvoimavaltaisten (kotimarkkina) yritysten verotusta ja siirtää sitä pääomavaltaisiin (vienti-) yrityksiin. Työeläkemaksujen (vähintään) puolittuminen supistaa henkilökuluja ja helpottaa työllistämistä. 2. Omavaraisuus. Romahtanut omavaraisuus nousisi, kun kotimarkkinatuotannon toiminta-edellytykset paranisivat. 3. Ostovoima. Yksi progressiivinen henkilövero siirtää verotuksen korkeimpiin tuloihin ja lopettaa lähes miljoonan henkilön välittömän veron, joka parantaa heidän ostovoimaansa. 4. Kunnat. Kunnista tulee sijainnista, pinta-alasta, elinkeinoista ja väestöra-kenteesta riippumatta samanarvoisia ja elinkelpoisia.

Vaihtoehtojen selvittäminen ei saa johtaa toimettomuuteen ja siksi tulee koko ajan ottaa askeleita nykyverotukseen tehtävillä korjauksilla, joilla parannetaan kuntien taloutta.

Kohti täystyöllisyyttä
Hyvinvointi luodaan työllä. Siksi korkea työllisyys ja alhainen työttömyys ovat keskeinen perusta hyvinvoinnille. Samalla turvataan ve-ropohja ja vältytään työttömyyden kustannuksilta yhteiskunnalle ja työttömille itselleen ja työttömien perheille.

Kunnallisten sosiaali- ja terveyspalveluiden turvaaminen on keskeinen osa korkeaa työllisyyttä samalla kun korkea työllisyys koko yhteis-kunnassa turvaa rahoituspohjan kunnallisille palveluille kuten myös muulle sosiaaliturvalle. Verotus ei voi kuitenkaan perustua yksinomaan työlle vaan pääomatuloihin ja suuriin varallisuuksiin kohdistuvien verojen osuutta tulee kasvattaa ja tällä tavoin helpottaa vastaavasti pieni- ja keskitulosten verotusta. Näiden verojen ja korkean työllisyyden tuomien hyötyjen ohella on tarpeen puuttua varojen käyttöön siten, että kuntien varoilla ei tueta suuyrityksiä ja maksut kohdistetaan oikeudenmukaisemmin niin, että tavallisten kansalaisten kuormitusta voidaan vähentää.

Siten korkea työllisyys on olennainen ja sen rinnalla hyvinvointimenojen rahoituksen turvaaminen edellyttää näiden muiden kuntien taloutta parantavien toimien käyttöä.

Kuntien palveluja ei tule yksityistää
Julkisten palveluiden yksityistäminen johtaa näillä palveluilla rahastamiseen ja ihmisten eriarvoistamiseen, jopa heikoimmassa asemassa olevien ihmisten laiminlyömiseen. Jos terveydenhoitopalvelut jouduttaisiin ostamaan pääsääntöisesti yksityisiltä lääkäriasemilta, se johtaisi automaattisesti hintojen korotuksiin, jolloin kansalaiset maksaisivat palveluista moninkertaisesti julkisia palveluja korkeamman hinnan eikä kukaan pystyisi valvomaan palvelujen laatua.

Kansalaiset ovat aiemmin pääosin olleet tyytyväisiä esimerkiksi kunnalliseen päivähoitolaitokseen, kirjastopalveluihin, vanhusten palveluihin, terveydenhuoltoon yms. julkiseen toimintaan. Näitä toimintoja on kuitenkin heikentänyt niiden yksityistäminen tai palveluiden ulkoistaminen yksityisille. Yksityisten lääkäriasemien meno pörssiin on jyrkästi tuomittava ja säädettävä lainvastaiseksi. Yksityistäminen myös kaventaa kunnallista demokratiaa siirtäessään palvelut kunnallisen päätöksenteon ulottumattomiin.

Kunnalliset energialaitokset tulee säilyttää kunnallisina. Kuntien omistamaa Avara-asuntoyhtiötä tulee kehittää yleishyödyllisen asuntotuo-tannon toteuttajana. Kunnilla tulee olla oikeus omaan liiketoimintaan tarvittavien palveluiden turvaamiseksi.

Kuntien tulee kehittää talletustoimintaa suoraan kuntalaisille. Tällä tavoin kuntalaiset saavat säästöilleen turvattua korkoa, joka myöskin tasoltaan antaa suojan inflaatiota vastaan ja tuo säästöihin myös kasvua. Samalla kunta välttyy pankkien hyväksi maksettava korko-osuudesta ja kuntien riippuvuus pankeista vähenee. Talletustoiminta voidaan hoitaa kuntien joukkovelkakirjoilla sekä myös siten, että kunnat käynnistävät kunnallista säästökassa- sekä myös pankkitoimintaa.

Terveydenhoito, vanhukset, vammaiset
Suomen Työväenpuolue STP katsoo, että terveydenhuolto tulee säilyttää julkisena palveluna, jolloin demokraattinen valvonta viimeistään takaa sen laadun. Hyvä terveydenhuolto on todellista tuloa kansalle. Viime aikoina vanhustenhoidossa esiintyneet ongelmat ovat nousseet räikeinä esiin. Tässäkin rahan ja hoitajien puute on keskeinen tekijä. Emme halua tulevina vuosina nähdä ja kuulla kertomuksia vanhuksista, jotka laitostetaan, lääkitään lähes tajuttomiksi ja jätetään sitten vuoteisiinsa kahlehdittuina makaamaan. Meidän on kunnioitettava vanhuksiam-me ja annettava heille ihmisarvoinen elämä niin kauan kuin heillä elämää on jäljellä.
Monet kunnallisten toimintojen alueet vaativat uusia ratkaisuja. Toimintojen yksityistäminen ei paranna vaan pahentaa asioita. Vanhusten hoito tulee vanhusväestön lisääntyessä tuottamaan lisää tehtäviä. Nykyinen tilanne, jossa vanhukset laitostetaan ja lääkitetään on umpikujassa. Tarvitaan uusia palvelutaloja ja vanhusten kotihoitoon satsaamista. Vanhukset haluavat elää mahdollisimman pitkään kotonaan, mutta siihen he tarvitsevat julkisen sektorin palveluja, eivät sellaisia palveluja, jotka vain kääntyvät paikalla rahastaakseen vanhuksen pankkitilin puhtaaksi. Omaishoitajien asemaan on saatava parannusta. Nyt se on usein täysin kestämätön, kun kaksi vanhusta jätetään heitteille hoitamaan yksin toinen toistaan.

Myös vammaisten asemaa on parannettava. Nykypolitiikan tuloksena synnytetty yhteiskunnallinen ilmapiiri on kovettanut joidenkin ihmisten asenteita vammaisiin. Yhteiskunnan oikeudenmukaisuus mitataan sillä, kuinka se suhtautuu heikoimpiinsa.

STP esittää, että maassamme tulisi rakentaa hyvin varustettu terveyskeskus jokaista keskimäärin 10000 asukasta kohti. Yritysten kasvavista voitoista tulee huomattavasti nykyistä suurempi osa ohjata palvelemaan julkisia toimintoja, jolloin vastaavasti tuotantosektorilla automaation tuloksena häviävät työpaikat kompensoituvat julkisella sektorilla näin synnytetyillä työpaikoilla.

Maankäyttö ja asuminen
Koko kuntarakenteen suunnittelussa on huomioitava ympäristö ja sen viihtyisyys. Tarvitsemme kuntaan yleisiä rantoja ja yleisessä käytössä olevia virkistysalueita. Tämä koskee etenkin kunnissa jo valmiina olevia tärkeiksi koettuja alueita kuten siirtolapuutarhoja ja luontoarvoltaan merkittäviä alueita. Samoin se koskee kaupunkien ilmeeseen olennaisesti kuuluvien rakennusten ym. kulttuuriarvojen suojelemista.
Kaupunkirakennetta on suunniteltava siten, että liikenne julkisilla kulkuvälineillä tulee mahdollisimman helpoksi. Samoin työpaikkojen ja asuntojen tulee olla riittävän lähellä toisiaan.
Maankäytöstä päättää kunnanvaltuusto, jolla on lakiin perustuen kaavoitusmonopoli. Kaavoituksessa on otettava huomioon asukkaiden mielipiteet ja asukkaita on kuunneltava kaikissa heitä tai ympäristöä koskevissa kaavoituksellisissa ratkaisuissa. Kaavoitusta ei saa käyttää keinotteluun eikä maan an­siottoman arvonnousun välineenä.

Keinoja maankäytön suunnitteluun ovat:
- Kuntien tulee pitää kiinni etuosto-oikeudestaan kaavoitettavaan maahan. Yksityisten omistamia maita, jotka on ilman syytä jätetty vain odottelemaan kaavoitusta ja tonttimaan arvonnousua on verotettava. Kuntien tulee leikata sijoittajilta maan ansioton arvonnousu yhteiskunnalle.
- Kuntien ei tule rahastaa asukkaitaan korottamalla omistamiensa tonttien vuokria markkinahintaisiksi.
- Kaupunkeihin on jätettävä riittävästi puistoja ja muita viheralueita.
- Kaikille kansalaisille on turvattava virkistysalueita.
- Kulttuurihistorialliset kohteet on suojeltava niin, ettei voiton tavoitteluun perustuva rakentaminen niitä hävitä. Työväestön asuinalueiden ja työläisten elämästä kertovan rikkauden säilyttämisen merkitystä tulee painottaa.
- Uudisrakentaminen on sopeutettava olemassa olevaan ympäristöön.
- Tietullivaihtoehtoja tulee selvittä lähtökohdasta, että varat käytetään tien parannukseen ja kohteeseen, jota varten ne on kerätty.

Kuntien on suuntauduttava aktiivisesti kunnallisten vuokra-asuntojen rakennuttamiseen niin, että kohtuuhintainen asuminen tulee kaikille mahdolliseksi. Kuntien tulee aloittaa uudelleen oma rakennustoimintansa.

Energia, ympäristö ja jätehuolto
Ilmastonmuutos ja ympäristön liikarasittaminen ovat tänä päivänä tosiasia. Tulevaisuudessa se tulee entistä kouriintuntuvammin vaikutta-maan ihmisten arkipäiväiseen elämään, henkilökohtaisiin ratkaisuihin ja työhön. Ympäristön tila heikkenee jatkuvasti ihmisen toiminnan vuoksi; tämän tilan muuttamiseksi vaaditaan panosta aina ruohonjuuritasolta lähtien. Suomen Työväenpuolueen mielestä ilmastonmuutoksen mukanaan tuomiin haasteisiin on vastattava kunnallisellakin tasolla ja nämä arkipäivän energian käyttöön, liikenteeseen, maankäyttöön, valistustyöhön yms. liittyvät toimenpiteet ovat merkittävässä roolissa ympäristön kestävässä kehityksessä.
Uusiutuvien energialähteiden käytön lisääminen on keskeinen tavoite taistelussa kasvihuoneilmiön voimistumista vastaan. Kuntien on suosittava omissa energiaratkaisuissaan uusiutuvia energialähteitä, kuten bioenergiaa. Bioenergian käytön lisääminen piristää myös aluetaloutta, mikäli tarvittava biomassa voidaan hankkia lähialueilta. Tällä on työllistävä vaikutus mm. valtion harjoittamasta aluepolitiikasta kärsivillä alueilla.
Kuntien tulisi tulevalla kaudella pyrkiä luomaan kunnallisia energiansäästöohjelmia. Näissä energiansäästöohjelmissa kuntien tulee miettiä niitä keinoja, kuinka se omista lähtökohdistaan voi toimia edellämainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi ja näin olla mukana vastaamassa tulevaisuuden ympäristöhaasteisiin. Samalla kuntien on myös tehtävä työtä paikallisten tai paikkakunnalla toimivien yritysten mukaan-saamiseksi näiden tavoitteiden taakse. Kuntien on myös edistettävä tietoutta ilmastonmuutoksesta ja toimenpiteistä sitä vastaan. Tätä valistus-työtä on toteuttava kouluissa, työpaikoilla jne. sekä annettava tälle työlle vahva rooli kunnan kaikessa toiminnassa.

Energian siirtäminen ja säilyttäminen ovat ongelmia, joiden tutkimiseen on panostettava. Samanlainen asia on vety-energian käyttöön-ottaminen. Siihen on ennemmin tai myöhemmin siirryttävä, heti kun vety osataan erottaa vedestä massatuotantona ja riittävän halvasti. Muut tekniset edellytykset vetyenergian käytölle ovat olemassa.

Jätteen määrän vähentäminen on jätehuollon keskeisin päämäärä. Kierrätyksellä säästetään rajallisia raaka-aineita ja vähennetään luonnon jätekuormitusta. Jätefraktioden maksujen pitää olla selvästi riippuvaisia kierrätyksen tekotavasta. Tämän toteuttamiseksi vaaditaan mm. sekajätteelle korkeammat maksut ja kierrätettyjen jätteiden maksuttomuutta. Lisäksi kuntien on itse pyrittävä huolehtimaan jätteiden keräämisestä ja kaatopaikkojen ylläpidosta, jolloin jätehuollon maksut voidaan pitää kohtuullisena.

Julkiset hankinnat
Vähemmän ympäristöä kuormittavaa tuotantoa tulee suosia hankinnoissa. Elintarvikkeiden osalta on suosittava lähialueilla tuotettua luonnonmukaista ruokaa sekä muuta lähiruokaa. Luonnonmukaisessa tuotannossa ympäristöön päätyy vähemmän typpi,- ja fosforipäästöjä peltohehtaaria kohden kuin tavanomaisessa tuotannossa. Tällä on suoraan vaikutusta lähialueen vesistöjen tilaan ja kuntalaisten viihtyvyyteen.

Joukkoliikennettä on kehitettävä
Joukkoliikenteen ongelmat maan eri osissa ovat erilaiset. Harvaan asutuilla seuduilla joukkoliikenne perustuu riittäviin bussivuoroihin ja julkisesti tuettuihin taksipalveluihin. Ne on taattava julkisella rahoituksella, eli pääosin valtion ja kuntien tuella. Ns. ruuhka-Suomessa hyvin järjestetyllä joukkoliikenteellä voidaan merkittävästi vähentää täysin tarpeetonta yksityisautoilua ja järjettömiä ruuhkia. Alueilla ja kunnissa, joissa välimatkat, palveluiden kaukaisuus yms. eivät juurikaan suosi joukkoliikenteen kehittämistä tai lisäämistä, on kyettävä kehittämään malleja jotka ovat ympäristöystävällisiä, mutta tehokkaita.

Yksityisautoilulla on merkittävä rooli kasvihuonekaasupäästöjen tuottajana. Sitä on pidetty Suomen suurimpana yksittäisenä ympäris-töuhkana, jos uhkaa mitataan päästöinä. Kunnat voivat vaikuttaa asiaan edistämällä joukkoliikennettä ja ottamalla joukkoliikenteen tarpeet huomioon yhdyskuntasuunnittelussa.

Keinoja tähän ovat mm:
- joukkoliikenteen kaistojen käyttöönotto ruuhka-aikoina
- raideliikenteen suosiminen
- joukkoliikenneratkaisuissa kunnan itsensä tuottamien palveluiden suosiminen.
- joukkoliikenteen lippujen hintojen pitäminen kohtuullisina ja työmatkustamista julkisilla liikennevälineillä suosivien lippuratkaisuiden laatiminen.
- On selvitettävä voidaanko joukkoliikenne muuttaa kokonaan maksuttomaksi.
- Kevyen liikenteen käyttämisen on suosiminen rakentamalla sellainen kevyen liikenteen tieverkosto, jolla pyöräily ja jalankulku on joustavaa ja turvallista kaikkina vuorokaudenaikoina.

Lähipalvelut
Suuren rahan yhteiskuntapolitiikka suosii suurten kauppaketjujen rakentamista suurine automarketteineen. Tämä syö kaikenlaisten lähipalveluiden säilymistä elinvoimaisena. Lähikaupan palvelut on turvattava esim. niitä suosivalla sopivalla verokohtelulla. Lähipalvelut on turvattava myös postin, kirjastojen, koululaitoksen, viranomaispalveluiden, terveydenhoidon ja päivähoitopaikkojen osalta. On tutkittava mahdollisuuksia verkottaa lähipalveluja niin, että samasta toimipaikasta voisi saada useampia palveluja. Lähipalveluiden varassa myös maaseutu pysyy asuttuna.

Kulttuuri ja koulutus
Koulutuksen osalta on torjuttava kaikki yritykset muuttaa koulutus "kannattavaksi" eli lukukausimaksuja korottamalla. Erityisesti tämä koskee tällä hetkellä yliopistoja, joihin aiotaan laittaa tuhansien eurojen lukukausimaksuja. Tämä merkitsisi Suomen niittaamista lopullisesti luokkayhteiskunnaksi, jossa köyhemmistä oloista lähtevillä ei enää olisi mitään asiaa yhteiskunnan korkeampiin virkoihin. Yksityisten koulujen ja eliittikoulujen perustamisia on vastustettava, niillä luodaan vain eriarvoisuutta yhteiskuntaan. Samanlainen kielteinen vaikutus on koulujen rankkaamisella paremmuusjärjestykseen.

Viimeisten vuosien aikana lukuisia kylä- ja lähikouluja on ajettu alas vedoten säästöihin. Osaltaan kyläkoulujen alasajoa on ollut vauhdittamassa väestökato, mutta leikkauksia on jo pitkän aikaa kohdistettu hyvin menestyviin ja oppilasmäärältään suuriin kouluihin. Lähikouluille on saatava lisää rahaa ja niitä on tuettava aktiivisesti. Tämä on yksi keino ylläpitää vireää maaseutua ja osaltaan hidastaa väestökatoa.
Kulttuuri puolestaan on jokaisella paikkakunnalla viihtyvyyttä ja elinvoimaa pulppuava lähde. Pienimmillekin paikkakunnille on taattava mahdollisuudet kulttuuripalveluiden saatavuuteen ja kulttuurin piirissä tapahtuvaan harrastustoimintaan.

Kunta työnantajana
Kuten viimeaikaiset kuntasektoria koskevat tapahtumat osoittavat, juuri kuntasektorilla työnantaja käyttää härskisti mitä kovinta ja oikeis-tolaisinta työnantajapolitiikkaa. Siitä ovat seurauksena työntekijöiden vähentämiset, irtisanomiset, pätkä- ja osa-aikatyön lähes järjestelmällinen käyttö sekä naisvaltaisten alojen alipalkkaus. Tämä työnantajapolitiikka on seurausta harjoitetusta politiikasta, jossa politiikan raamit saadaan Brysselistä ja politiikan sisältö työnantajien ja suurpääoman esikunnista.

Juuri siksi tämä oikeistolaisen politiikan keskittymä on murrettava. Sen voi kansa tehdä vaalien yhteydessä äänestämällä tulevissa kunnal-lisvaaleissa ja seuraavissa eduskuntavaaleissa tätä politiikkaa suosivia valtapuolueita vastaan.

Väen pakkautuminen Helsingin seudulle merkitsee vain sitä, että nykypolitiikassa aluepolitiikka on täysin epäonnistunut. Se merkitsee sitä, että vastaavasti Suomi maaseuduilla autioituu, joskin melkoinen osa Helsingin väestökasvusta johtuu myös ulkomaisesta siirtolaisuudesta.
Suomi on pinta-alaltaan laaja maa. Yhteiskuntamme toimivuuden ja elintarvikehuollon kannalta on aivan välttämätöntä, että maa pidetään kokonaan asuttuna. Tämä merkitsee julkisen tieverkoston ja koko infrastruktuurin ylläpitämistä tavalla, joka nielee julkisia varoja monia muita Euroopan maita enemmän. Viimeaikaiset yksityistämistoimenpiteet, ovat kuitenkin johtaneet siihen, että energiahuolto (sähköhuolto) on lähes kokonaan yksityistetty ja toisistaan ovat erotetut sähkön tuotanto ja sähkön siirto erillisiksi yhtiöikseen. Maassamme on alueita, joissa sähkön siirto maksaa huomattavasti enemmän kuin itse sähkö. Tätä perustellaan sillä, että syrjäisemmillä seuduilla sähkön siirto maksaa taajemmin asuttuja seutuja enemmän. Fyysisistä seikoista johtuen sähkön hinnan voi kuluttaja kilpailuttaa eri yhtiöillä, mutta tietenkään sähkön siirtoa ei voida kilpailuttaa. Tällainen käytäntö ei ole mitenkään linjassa alueellista tasa-arvoa esittävän periaatteen kanssa eikä sen kanssa, että koko maa tulee pitää asuttuna. Siksi STP esittää, että maahamme perustetaan yksi julkinen sähköä myyvä ja sähkön siirrosta vastaava energiayhtiö. Energian siirtokustannusten ja energian hinnan tulee muodostua koko maassa sellaiseksi, että ne ovat oikeudenmukaisia kaikkia asukkaita kohtaan.

Lisäksi koko maan asuttavuuden kannalta tulee ottaa huomioon kunnallisten maatalouspalveluiden säilyminen vireissä maatalouskunnissa, terveyspalveluiden ja erikoisterveyshoidon palveluiden turvaaminen sekä nuoriso- ja liikuntapalveluiden rahoittaminen ja kehittäminen.

Vallan keskittämisestä ja väärinkäytöstä kansalaisvaikuttamiseen
Tavalliset kuntalaiset joutuvat kohtaamaan kunnan tekemät päätökset ilman mahdollisuuksia vaikuttaa niihin suoraan. Vaalien kautta vaikuttaminen on välttämätöntä, muttei riittävää.

Keskeinen ongelma on, että vallankäyttöä ohjaavat usein rakennusliikkeiden, pankkien ja muun suurliike-elämän vaatimukset kuntalaiset syrjäyttäen.

Ratkaisuna näihin ongelmiin tulee alkaa aktiivisesti kehittää lähidemokratiaa ja alhaalta ylöspäin suuntautuvan vaikuttamisen muotoja. Pien-ten kuntien lakkauttaminen on vastoin lähidemokratian vahvistamista. On päinvastoin edettävä kuntien yhteystyötä kehittäen ja rakentaen uudenlaista lähidemokratiaa. Isommat kunnat voivat olla toimivia vasta, jos on kehitetty toimiva lähidemokratia ja kansalaiset voivat luottaa vaikutusmahdollisuuksiensa turvaamiseen. Kuntaliitokset edellyttävät kuntalaisten hyväksyntää kunnallisissa kansanäänestyksissä. Kansan-äänestyskäytäntöä tulee alkaa soveltaa myöskin muissa keskeisissä kunnan tulevaisuutta koskevissa ratkaisuissa.