Pekka Tiainen

Pekka Tiainen, 262
taloustieteen tohtori, neuvotteleva virkamies

1. Työttömyys on kaikkine seurauksineen suurin yhteiskuntamme ongelma. Oikeus työhön voimaan - täystyöllisyys kun itsenäinen Suomi 100 vuotta 2017 johdonmukaisella työllä että työttömille työtä
2. Valtiovallan velvollisuus on järjestää pitkäaikaistyöttömille ja nuorille työtä eikä jättää heitteille. Vajaakuntoisiin ja muihin erityisryhmiin erityinen huomio.
3. Palkka työstä on oikeanlaista kansalaispalkkaa ja työllistymiseen tarvittaessa palkkatuki. Sen rinnalla koulutustakuu.
4. Työmarkkinatukeen, opintotukeen, pieniin eläkkeisiin ja muuhun perusturvaan 200 euron korotus kuukaudessa ilman viivytystä. 1000 euroon kuukaudessa verottomuus. Minimipalkka 10 euroon tunnille. Perintävelkoihin ja ulosottovelkoihin velkavapautus itsenäisen Suomen 100 vuotisjuhlan kunnianosoituksena työtätekevälle ja yrittävälle kansalle. Eläkkeissä taitetusta indeksistä puoliväli-indeksiin ja perusosan palautus. Huolenpito kaikista on tärkeä kulmakivi siinä miten maatamme rakennamme.
5. Lapsilisät ovat lapsille kuuluva subjektiivinen oikeus eikä niitä tule ottaa lapsilta pois vanhempien tulojen perusteella. Tuloerotasaukset muulla tavoin.
6. Yrittäjät tulee ottaa huomioon siten, että arvonlisävero tulee täysimääräiseksi nykyisen 22 500 euron liikevaihdon sijasta 70 000 euron palkkausmenoissa. Se helpottaa työllistämistä ja on palkansaajien ja työttömien edun mukaista.
7. Arvonlisäveroa ei tule korottaa. Se kiihdyttää hintojen nousua ja alentaa kotimaista kysyntää ja heikentää työllisyyttä. Se on epäoikeudenmukainen. Sitä maksavat eniten ne jotka joutuvat kuluttamaa tuloistaan eniten. Niissä pienemmät tulot, sitä suurempi veroprosentti.
8. Verotuloja on lisättävissä paremman työllisyyden lisäksi nostamalla veroja maksukyvyn mukaan. 1,5 miljardia euroa on lisättävissä muuttamalla pääomavero progressiiviseksi, palauttamalla suurten omaisuuksien varallisuusvero, toteuttamalla Yhdysvaltain ja Englannin mallin mukainen pankkivero ja nostamalla kaikkein suurituloisimpien tuloveroprosenttia alentamisen sijasta. Valtion tuottavaa omaisuutta ei saa myydä.
9. Eduskuntavaalista kansanäänestys ja ei avoimille takauksille velkamaille islantilaisten esimerkillä.

Katso lisää www.tyovaenpuolue.org
Teesejä eri elämänalueilta
" Lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa, äitiin ja isään. Tämä mielessä tulee ratkaista rakentavasti huoltajuusasiat.
" Terveys- ja sosiaalipalvelut lasten päivähoito ja vanhuspalvelut huolehdittava kaikille yhteiskunnan järjestämis- ja tuottamisvastuulla.
" Valtion henkilöstön vähentämisen vaaraa ei ymmärretä, kun toimintakyky halvaantuu, osaaja lähtevät eläkkeelle eikä tieto siirry. Tuottavuusohjelma tulee tehdä henkilöstön vähentämisohjelmasta todelliseksi tuottavuusohjelmaksi niin, että teemme parempaa paremmin. Laajakaista valtion toimin koko maahan.
" Raideliikenteen edistäminen on ekologinen tapa edistää liikennettä. Haja-alueiden liikenne. Luonnon suojeltava tuleville sukupolville. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla: hankkeita, jotka tukevat yhtä aikaa työllisyyttä ja ympäristön tilan parantamista.
" Henkilösijoittajan suojasta on tullut oikeusvaltion musta piste ja henkilösijoittajan ja säästäjätallettaja suoja tulee saada kuntoon.
" Koko maan pitäminen asuttuna mahdollistaa kaikkien kansallisten voimavarojen parhaan mahdollisen käyttäminen. Koko Suomi on rakas ja tärkeä.
" Suomen ei tule osallistua sotiin sotivana osapuolena ja pysyä erossa Nato:sta. Olemme välittäjäni kiistelevien osapuolen välillä tukemassa neuvotteluratkaisuja. Kun meidät tunnetaan rauhan rakentajina, meitä ei uhkaa kukaan ja se turvaa turvallisuutemme. Irti sotimasta Afganistanista, palaaminen puolueettomaksi rauhanturvaajaksi.
" Investointien ja työpaikkojen saaminen Suomeen on mahdollista, kun hoidamme asiat hyvin ja toimimme puolueettomana maana sotkeutumatta suurvaltojen eturistiriitoihin. Emme ole suurvalta vaan kaikille myönteinen esikuva maasta, joka edistää rauhaa.
" Suomi on täysivaltainen itsenäinen tasavalta jossa kansa käyttää päätösvaltaa ja tästä pidämme kiinni. Kansainvälisen yhteistyön rakennamme tästä lähtökohdasta ja kaikkien kansojen oikeuksien kunnioittamisen lähtökohdasta.

Yhteistyö, yhteistyö, yhteistyö, yhteistyö, yhteistyö - se ratkaisee
Yhteistyö on välttämätön edellytys sille, että saadaan tuloksia, että maamme ja maailma olisi parempi paikka elää.

Pekka Tiainen henkilönä
" Syntynyt v. 1951 Helsingissä (Lauttasaari), kansa- ja oppikoulu Savonlinnassa 1957-1970, sitten Helsingissä ja Vantaan Länsimäessä 20 vuotta ja taas Helsingissä.
" Työ talous- ja työllisyyspolitiikan, verotuksen sekä sosiaaliturvan ja ympäristökysymysten monipuoliset asiantuntijatehtävät ministeriöissä. Osana sitä kansainväliset tehtävät runsaan 30 vuoden ajalta. Vastuu Suomen kasvu- ja työllisyyshankkeista 20 vuoden aikana. Työpoliittisen Aikakauskirjan päätoimittaja viisi vuotta. Kirjoja, artikkeleita, tutkimusta.
" Taustalla myös muuta asiantuntijakokemusta ja sitä nuorena ja opiskeluaikana 2 puolen verran tehdas-, telakka-, varasto- ja metsänhoitotyössä. Yhteensä työkokemusta runsaat 35 vuotta.
" Luottamustehtäviä Vantaan kaupunginvaltuusto 1984-1992, YTV:n liikennelautakunta, tasavallan presidenttiehdokkuus 1994 kansanliikkeen ehdokkaana tukena 26 000 allekirjoitusta. Harrastuksia shakki (jaettu kuuden sija nuorten SM:ssä ja Itä-Suomen joukkuepikapelimestaruuksia nuorena), juoksu (86 maratonia vuodesta 1993). Nuorena partio Olavin Pojissa Savonlinnassa. Kiinnostus historiaan.

Paremmasta työllisyydestä ja talous- ja yhteiskuntapolitiikan vaihtoehdoista

Tässä kirjoituksessa käyn läpi muutamia ajankohtaisia aiheita alkaen työllisyydestä ja viime vuosien talouspolitiikasta ja linjaan tulevaa. Työttömyystieto on alussa osaksi sellaista jota tiedotusvälineissä ei muuten ole ollut. Muilta osin teksti voi olla rönsyilevää. Lukee ketä kiinnostaa. Jonkin verran on toistuvuutta. Ehkä joskus saan aikaan lisää kehitellyn tekstipaketin, kun on aikaa.

Jäsentely on muotoutunut seuraavanlaiseksi.

1. Saatteeksi 1
2. Tietoja työttömyydestä, korkea työttömyys vaatii lisätoimia 1
3. Aiempien virheiden välttäminen 3
Virheenä pitkäaikaistyöttömyyden poistamisesta luopuminen 3
Työtulojen kansantuoteosuuden lasku ja investoinnit pois Suomesta 4
Valtion omaisuuden myynti ja omistuksen siirtyminen ulkomailla 4
Verokevennykset suuriin tuloihin ja omaisuuksiin ja arvonlisäveron korotukset siirtymistä tasaverotuksen suuntaan ja epäoikeudenmukaisia 5
Velkomusjärjestelmässä virheellinen suunta, rähmällään olo rahoituslaitosten edessä ja oikeusjärjestelmän ajautuminen pahaan kriisiin 5
Valtion tuottavuusohjelma uusiksi 5
Kysymys EU:sta ja EMU:sta ja eurosta 6
Itsekkyyden ylikorostuminen ja väärä vallankäyttö 6
4. Miksi ehdokkaana? 7
5. Ajatuksia kansanedustajaehdokkuudesta ja työstä 13
6. Pitkäaikaistyöttömyyden hoitaminen ykköstavoitteissa 14
7. Perusturvasta 16
8. Valtion omaisuuden myynti olisi paha virhe 17
9. Kansanedustajaehdokkuus ja asioiden nostaminen esille 18
10. Miten toimisin kansanedustajana 19
11. Suomen pitäminen sotilaallisesti liittoutumattomana, irtautuminen Afganistanin sodasta ja rauhaturvatehtävät YKn lipun alle 20
12. Valtion tulee suojata kansalaisia 21
13. Verotuksessa ei tule edetä tasaverotukseen vaan tulo- ja varallisuuseroja tulee vähentää - se tukee oikeudenmukaisuutta sekä työllisyyttä 22
14. Vaalisyrjinnästä tulee Suomessa päästä eroon 24
15. Yhteistyön rakentamisen lähtökohtia 24
16. Henkilökuvaa 27
17. Lopuksi 29

2. Tietoja työttömyydestä, korkea työttömyys vaatii lisätoimia

Tuoreimmissa tammikuun työttömyysluvuissa on muutama keskeinen asia. Osaa seuraavista tiedoista ei ole ollut luettavissa tiedotusvälineistä, mutta teen työtä näiden asioiden kanssa. Luvut ovat erittäin korkeat ja massatyöttömyystasolla. Siitä on kyse, kun työttömiä työnhakijoita on 266 000 henkilöä ja 316 000 henkilöä, kun lisään mukaan työttömyyseläkeläiset ja ryhmänä lomautetut, joiden ei ole tarvinnut ilmoittautua työttömiksi työnhakijoiksi työvoimatoimistoihin. Kun mukaan lisätään toimenpiteille sijoitetut, luku on 425 000 henkilöä, josta olen käyttänyt käsitettä laaja työttömyys. Hyvä uutinen on, että työttömyys noustuaan kevään 2008 182 000 henkilöstä huippuunsa 301 000 henkilöön on alentunut kolmanneksella siitä, mitä se nousi. Laaja työttömyys oli pahimmoillaan noin 470 000 joulukuussa 2009 ja tästä on tultu alaspäin 45 000. Nämä luvut ovat numeroita. Hyvä uutinen on myös, että avoimet työpaikat ovat lisääntyneet vuoden aikana noin 30 000 sta noin 44 000een.

Työttömyysnumeroiden takana työttömien perheitä, nuorten työttömien lastensa tulevaisuudesta huolto kantavia vanhempia ja huolta työpaikoilla työpaikkojen menettämisestä tuoreena isona asiana Nokia. Vuoden mittaan on eri henkilöitä työttömänä kaksinkertaisesti se määrä, mitä on työttömiä työnhakijoita, koska Siksi työttömyys koskettaa omaiset mukaan lukien paljon suurempaan määrää ihmisiä. Suuri kysymys ovat pätkätyöt ja piilotyöttömyys ja muu työn puute joka, ei näy työttömien työn hakijoiden luvuissa. Monet työskentelevät koulutusta ja osaamista vastaamattomassa työssä. Työttömyyden takia verrattuna siihen, että ihmisillä olisi töitä, yhteiskunta menettää verotuloja ja työttömyydestä aiheutuu kustannuksia. Näistä aiheutuu menetyksiä 3,5 miljardin euron verran täystyöllisyyteen verrattuna.

Täystyöllisyydellä tarkoitan tilannetta, jossa työttömyys olisi runsaat 2 % ja eli noin 50 000 - 60 000 ja kaikki se olisi lyhytaikaistyöttömyyttä. Aivan nollaan ei käytännössä päästä, mutta 7 % ei ole mikään täystyöllisyystaso, vaan edustaa massatyöttömyyttä, eikä 5 % ole mikään riittävän alhainen taso. Luvut osoittavat, että työttömyys on kaikkein vakavin yhteiskunnallinen ongelma. Se on vakavin myös siksi, että alhaisen työllisyyden ja korkean työttömyyden takia yhteiskunta menettää verotuloja ja on työttömyyden kustannuksia ja se vaikeuttaa palveluiden ja sosiaaliturvan rahoitusta. Sosiaalipolitiikan kysymyksiä on vaikea ja mahdoton ratkaista ratkaisematta työllisyyskysymyksiä. Työttömyys on suuri eriarvoisuuden aiheuttaja ja eriarvoisuuden vähentäminen on tärkeältä osin sidoksissa työllisyyden parantamiseen ja liian suuriksi paisuneiden tulo- ja varallisuuserojen vähentämiseen.

On lisäksi huomattava, että meillä on 250 000 työikäistä työkyvyttömyyseläkkeellä. Työkyvyttömyyden merkittävä aiheuttaja ovat mielenterveyteen liittyvät syyt, joiden taustalla ovat paineet koulussa ja työelämässä. Muutakin työkyvyttömyyttä lisäävät, kun säästetään varojen puuttumisen takia työsuojelussa ja työterveydessä. Korkea työttömyys ja huononevat työelämän suhteet kulkevat käsikädessä ja päinvastoin hyvä työllisyys ja se, että työelämän asiat ovat hyvin, kulkevat myöskin käsi kädessä. On lisäksi muutama tärkeä seikka, johon on tarpeen kiinnittää huomiota.

Tämän laskusuhdanteen erityispiirre oli, että työttömyyden kasvusta suuri osa oli lomautusten jyrkkää lisäystä enimmillään 88 000 lomautettuun vuoden 2009 keväällä. Tammikuussa 2011 määrä oli vähentynyt 29 000 lomautettuun eli 59 000lla. Loppukeväällä ollaan mahdollisesti alle 20 000ssa. Irtisanottuja oli uusissa työttömissä työnhakijoissa tammikuussa 5 500 henkilöä. Tässäkin on laskua, sillä luku oli loppuvuodesta 2009 suurimmillaan 7 600 kuukaudessa. Tämä on kuukausivauhti irtisanomisissa ja vuoden 2009 mittaan irtisanottuja oli uusissa työttömissä työnhakijoissa 81 000 ja vuonna 2010 75 000 ja näiden kahden vuoden aikana yhteensä 156 000 henkilöä. Samalla työttömällä on voinut olla enemmän kuin yksi irtisanominen. Luvut kertovat siitä, että irtisanomiset ovat erittäin mittava ongelma, vaikka vältyttiin niin pahalta irtisanomisaallolta kuin 1990-luvun lamassa useana vuotena peräkkäin.

Tärkeä huomionarvoinen asia on edelleen se, että teollisuustyöpaikat vähenivät kolmen vuoden aikana 76 000 lla ja vaikka ne ovat nyt yhteenlaskettuna lisääntymässä, lisäys ei kata vähennystä ja on myös tulossa vähennyksiä osalla teollisuusaloja suurina huolenaiheina telakat ja elektroniikkateollisuus ellei joitain positiivista saada aikaan. Työllisyys lisääntyi vuoden takaiseen 43 000lla henkilöllä. Hankaluutena tässä oli, että työllisyyden lisäys vuoden takaiseen tapahtui enemmän osa-aikatyössä kuin kokoaikatyössä. Lisäys tehdyissä työtunneissa vastaa 17 000 henkilön lisäystä työllisyydessä. Meillä on myös paljon työttömien erityisryhmiä, joiden kohdalle tarvitaan erityistoimia, kuten vajaakuntoiset ja Suomessa asuvat ulkomaalaiset, joiden kohdalla työttömyys on erittäin korkeaa.

Työttömyyden seurausvaikutuksena on yhä pahentuneeksi ongelmaksi paisunut velkaperinnän ja ulosottojen valtava määrä Velkaperinnässä on 300 000 ihmistä ja yritystä ja ulosotossa yli 200 000, osin samoja. Käräjätuomioissa velka-asiat ovat nousseet yli 200 000een ja 60 %iin kaikista, kun niiden osuus oli vielä 1990-luvun puolivälissä viidennes kaikista. Ne tukehduttavat oikeusjärjestelmän ja ovat seurausta paitsi toimeentulo-ongelmista, myös kovaotteisemmasta velkaperinnästä ja tuomioistuinten alistumisesta toteuttamaan pankkien ja muiden velkojien tahtoa ja piittaamattomuudesta niiden vääristä menettelyistä ja ihmisten ja yritysten tilanteesta.

Kansantalous on vuoden 2009 tuotannon 8 %n romahduksen jälkeen sillä tavoin elpymässä, että vuonna 2010 nousu tulee olemaan 3-4 %, kun luvut julkistetaan. Nykykehityksellä vuoden 2008 tuotannon tasoa on mahdollista saavuttaa jopa vuonna 2011, mutta ainakin vuonna 2012 siitä mennään yli ellei jotain aivan erityistä tapahdu.

3. Aiempien virheiden välttäminen

Suomi nousi 1990-luvun lamasta, vaikka työllisyys romahti puoli miljoonaan työpaikkaa. Samoin Suomi nousi 2000-luvun alun teknologiankuplan puhkeamisesta. Vuoden 1990 työllisyystaso saavutettiin uudelleen kuitenkin vasta vuonna 2008 ja silloinkin työttömyys oli 100 000 korkeampi kuin 1990, koska työikäinen väestö oli kasvanut. Myöskin työllisissä oli suurempi määrä osa-aikaisia ja pätkätyöllisyyttä. Talouspolitiikassa tehtiin myös eräitä erityisen pahoja virheitä ja syntyi myös ongelmia.

Virheenä pitkäaikaistyöttömyyden poistamisesta luopuminen

Pahimpaan luokkaan kuuluva virhe oli, että työllisyysmäärärahoja alettiin ajamaan alas, vaikka oli vielä suuri pitkäaikaistyöttömyys. Ennen lamaa saatiin vuoden kestänyt työttömyys painettua alle 3 000:een, mutta valtion pitkäaikaistyöttömien työllistämisvelvoitetta tarkoittava laki kumottiin ja vuoden yhtäjaksoisesti kestänyt työttömyys nousi 140 000:een. Kesti sitten 15 vuotta vuoteen 2008 ennen kuin pitkäaikaistyöttömyys oli saatu painettua 40 000:neen ja nyt se on taas noussut lähelle 60 000 henkilöä. Korkeasuhdanteiden aikana olisi määrärahoja tullut osoittaa pitkäaikaistyöttömyyden alentamiseen samoin kuin viimeisen laskusuhdanteen aikana, mutta tätä ei tehty, muuta kuin aika ajoin ja riittämättömäksi. Syy oli vallitsevaksi tullut ideologia, että työttömien pitää työllistyä aktivoitumalla eikä valtion tule työllistää koska se muka passivoi. Aktivointia väärin toteutettuna tehtiin kannustamisen nimissä, joka epäinhimillisimmillään merkitsi etuuksien leikkaamista muka työhön kannustamiseksi. Oikeasti se johti syrjäytymisen pahenemiseen. Ruotsissa on parin kolmen viime vuoden aikana alettu mennä tähän suuntaan ja pitkäaikaistyöttömyys on pahentunut, kun Ruotsi aiemmin hoiti mallikkaammin näitä asioita.

Uusi suunta työllisyyspolitiikkaan kiteytyy keskeisesti siihen, ettei enää tehtäisi näitä virheitä, vaan valtion alkaisi työllistämään, kuten on tehtiin 130-140 vuotta 1860-luvulta alkaen. Suoran työllistämisen ohella palkkatuen maksaminen työllistämiseen on järkevää ja perusteltua, että saadaan työllistämiskynnys ylitettyä. Näihin tarkoituksiin tulisi lisätä ainakin 300 milj. euroa vuodessa. Työvaltaisen yritystoiminnan työhön kohdistuvan verotuksen keventäminen lisänä tähän on perusteltua. Jos arvonlisäveron alaraja nostettaisiin 20 000 euroon ja täysimääräisen ALV:n raja 50 000 - 100 000 euroon, se tukisi tätä.

Toinen virhe oli, että nuorisotyöttömyyden hoitoa laiminlyötiin ja osa nuorista joutui pysyvästi syrjään työelämästä. Tässä pitää olla nollatoleranssi. Nuorisotyöttömyys pystytään rajaamaan kolmen kuukauden enimmäiskestoon runsaalla 150 milj. eurolla oikein kohdistettuna, mutta perusteltua on lisätä varoja esim. 250 milj. euroa, että kokonaismäärää saadaan enemmän alennettua.

On myös perusteltua kohdistaa lisämäärärahoja erityisryhmien kuten vajaakuntoisten työllistämiseen ja laajentaa sellaisia kokeiluja kuin esimerkiksi Paltamon malli. Kolmannen sektorin toimintaa on perusteltua helpottaa.

Olennaista on, että tällaisiin tarkoituksiin osoitetaan lisärahoitusta eikä menetellä niin, että kun jonnekin lisätään, se otetaan jostain työllistävästä asiasta pois. Että puhuttaisiin oikean tasoisista rahasummista, määrärahojen lisäyksen pitäisi olla tasoa 500 milj. euroa - miljardi euroa yhteensä. Se ei ole suuri summa, kun otetaan huomioon, että yhteiskunta saa lisääntyneinä verotuloina osan varoista takaisin ja säästää työttömyyden kustannuksissa ja monissa haittaseuraamuksissa, kun työttömyys vaikeutuu. Valtion velkatilanne ei näistä lisäyksistä pahennu. Päinvastoin korkea työttömyys velkaannuttaa valtiota.

Nokian työntekijöitä on perusteltua palkata osaamispankkiin, jossa he voivat hankkia koulutusta uusiin tehtäviin ja tehdä kehittämistehtäviä ja josta heitä voidaan rekrytoida uusiin töihin. Nokiankaan kannalta ei ole järkevää lähteä irtisanomisten tielle, vaan soveltaa jos tarpeen työviikkojen lyhentämistä. Siinä ansiomenetystä korvataan osittain ansiopäivärahalla. Vastaavalla tavalla irtisanomisia tulee välttää muuallakin.

Nyt meillä on helpompaa ajaa työttömyyttä alas siksi, että työikäinen väestö on vähenemässä. Se tulee hyödyntää niin, että vastaavasti työllisyys on korkea työtä tarvitsevien kohdalla.

Työtulojen kansantuoteosuuden lasku ja investoinnit pois Suomesta

1990-luvun tulosopimuksissa perustelu oli palkkamaltti että sitten vastaavasti investoitaisiin Suomeen. Investoinnit suuntautuvatkin muualle suuressa määrin. Suomalaisyritysten ulkomailla olevien työpaikkojen määrä nousu yli 300 000:een, kun se oli ennen 1990-luvun lamaa 100 000 ja 1980-luvun alussa 20 000. Verohelpotukset yhtiöverotukseen eivät selvästikään ole olleet tehokas keino turvata sijoituksia Suomeen. Investointeja tulee saada Suomeen muulla tavoin ja niitä tapoja ovat että täällä on hyvä toimia ja osaavaa työvoimaa.

Valtion omaisuuden myynti ja omistuksen siirtyminen ulkomaille

Todella suuren mittaluokan vaikeasti korjattava virhe on, että on myyty valtion omaisuutta ja myös tuloa tuottavaa omaisuutta ja paikattu sillä vajeita, jotka on synnytetty mm. suurten tulojen ja varallisuuksien verokevennyksillä ja pankkituilla, joita vastaan ei otettu pankkien osakkeita, kuten Norjan valtion viisaasti teki.

Tällä omaisuuden myymisen linjalla ei pidä jatkaa tai maamme talous ajautuu kokonaan käsistämme ulkomaisen rahan hallintaan.

Verokevennykset suuriin tuloihin ja omaisuuksiin ja arvonlisäveron korotukset siirtymistä tasaverotuksen suuntaan ja epäoikeudenmukaisia

Verotuksessa on valittu linjaksi verokevennykset suuriin tuloihin ja omaisuuksiin. Tällä linjalla ei voida enää jatkaa ja päinvastoin näistä tuloista ja omaisuuksista tulee periä valtiolle enemmän varoja. Arvonlisäveron korotus olisi nyt erityisen epäviisasta sillä se kiihdyttäisi hintojen nousua ja söisi pienituloisten ostovoimaa ja kysyntää ja työllisyyttä. Se on myös siirtymistä tasaverotuksen suuntaan, mikä on epäoikeudenmukaista, koska veroprosentin tulee olla suurempi maksukyvyn perusteella ja verotuksen tuloeroja tasaavaa. Se on myös työllisyyden kannalta huono, koska suurimpien tulojen lisäykset kevyemmän verotuksen ansiosta eivät lisää kysyntää ja työllisyyttä, kuten tekevät pienten tulojen lisäykset.

Velkomusjärjestelmässä virheellinen suunta, rähmällään olo rahoituslaitosten edessä ja oikeusjärjestelmän ajautuminen pahaan kriisiin

1990-luvun laman yhteydessä monille kasaantui pahoja velkaongelmia ja yrityksiä ajettiin perusteettomasti ja tarpeettomasti konkurssiin. Sen jälkeen on säädetty velkojen vanheneminen 15 vuoteen, mutta velkojen perintää on koko ajan kovennettu ja aiheutettu vakavia vahinkoja ihmisille ja yrityksille. Tässä on valittu täysin väärä linja. Oikeusjärjestelmä on ajettu pahaan kriisiin, kun siitä on tehty jonkinlainen rahoituslaitosten etäispääte, joka liukuhihnamaisesti vahvistaa velkomukset sivuuttaen luotonmyöntäjän virheelliset menettely ja asiakkaiden tilanteen. Asianajojärjestelmä on tehty tätä hyödyntäväksi palkkioperintäjärjestelmäksi, jossa palkkiot nousevat yli kaiken kohtuuden oikeusturvan toimivuuden vaarantaen.

Tulee edetä siihen suuntaan, että pankkien vastuuta ja muidenkin luotonmyöntäjien vastuuta lisätään ja huolenpitoa parannetaan. Tällöin päästään asiallisempiin menettelyihin velkojen järjestämisessä ja saadaan karsittua pois sellainen lainananto, joka johtaa koron kiskuruuteen verrattavaan kiskontaan ja kiristykseen. Samalla saadaan korjattua oikeusjärjestelmään syntyneet ongelmat ja turvattua oikeusvaltiokehitys ja kansalaisten ja yritysten oikeussuoja.

Valtion tuottavuusohjelma uusiksi

Valtion tuottavuusohjelmaa on lähdetty toteuttamaan väärällä tavalla pelkkänä henkilöstön vähentämisohjelmana. Se vahingoittaa valtion tehtävien hoitamista ja aiheuttaa työelämän pahoinvointia sekä sitä, että eläkkeelle lähteminen kiihtyy ja osaamista menetetään. Henkilöstövähennykset väärissä paikoissa johtavat isoihin haittoihin. Ei ole esimerkiksi mitään perustetta heikentää työvoimapalveluiden toimintakykyä karsimalla väkeä, kun on vaikea työttömyys ja paljon tehtävää työnvälityksessä. Tilastokeskuksen vääränlaiset vähennykset vaarantavat Suomen laadukasta tilastotointa, jota tarvitaan moniin tarkoituksiin. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka paljon.

Valtion budjettitalouden henkilökuntaa on jo vähennetty 1990-luvun lamaa edeltäneestä yli 200 000:sta runsaaseen 100 000:een. 50 000 on työpaikkojen vähentymistä, mistä vajaa 20 000 jäljellejääneessä budjettitaloudessa ja loput ulkoistamisen yhteydessä. Loput ovat siirtyneet ulkoistettuihin liikelaitoksiin ja yrityksiin. Siten vähennyksiä on tehty yhtä paljon kuin pankkisektorissa ja valtion nykyhenkilöstön kimppuun käyminen aiheuttaa jo pahoja haittoja.

On unohdettu, että eläköitymisen myötä on tapahtumassa ison sukupolven vaihdos valtiolla. Työvoima 2025-raporttiin laskimme, että vuoden 2005 120 000 henkilöstä on vuonna 2025 jäljellä 20 000 kun valtaosa on lähtenyt eläkkeelle ja osa vaihtanut työpaikkaa. Samalla lähtee valtava määrä osaamista ja tehdään paha kansallinen virhe, jos ei huolehdita, että tarpeeksi uusia tulee tilalle ja osaaminen siirtyy ettei sitä menetetä.

On hyvä tavoite tehdä paremmin ja parempaa ja siihen valtaenemmistö valtion työntekijöistä haluaa tehdä oman osuutensa. Siinä ei tarvita pakkoa ja huonoa työnantajakulttuuria vaan positiivista meininkiä, jolla asioita tehdään hyvässä työilmapiirissä ja hyvin.

Kysymys EU:sta ja EMU:sta ja eurosta

Meille haluttiin antaa EU:sta ja EMU:sta ja eurosta käsitys, että ne ratkaisevat Suomen ongelmat ja ovat tiet kaikkiin ytimiin. Tutkijana oli selvää, että kuva oli liian kaunisteleva ja siitä puuttui realismi. En käy tätä tässä laajemmin läpi. Olen aiheesta kirjoittanut paljon. Olennaista nyt on, miten on mentävä eteenpäin.

Oma suhtautumistapani on, että kansainvälistä yhteistyötä tarvitaan ja teen osaltani työtä että myös siinä onnistuttaisiin. Yhteistyöhän eivät mielestäni sovellu määräysvalta ylhäältä päin enkä siksi pidä oikeana vallan keskittämistä ja omasta päätösvallasta luopumista.

Siitä ei ole tänä päivänä varmuutta, kuinka kauan EU nykymuodossa ja euro voivat jatkua. Siksi on tarpeen keskustella ja olla käsitys, mitä tehdään, jos nykymuotoinen EU hajoaa tai sen luonnetta tulee muutettavaksi olennaisesti enemmän kansallista päätösvaltaa korostavaksi yhteistyöksi, ja mitä tehdään, jos euroalue hajoaa tai tulee tilanne, että Suomi siitä luopuu.

Ratkaisevan olennaista on, että kaikissa näissä vaihtoehdoissa turvataan omaa päätösvaltaa ja samaan aikaan kansainvälisen yhteistyön kehittäminen ja otetaan yhteistyöstä se, missä on päästy hyvällä tavalla eteenpäin.

On tärkeä ja tarpeen muistaa, että keskeiset asiat ratkaisemme kansallisesti ja tarpeen mukaan yhteistyötä tehden sekä Euroopan maiden että muiden maailman maiden kanssa. Ulkopoliittiseen puolueettomuuteemme sopii hyvin tämä suhtautumistapa.

Itsekkyyden ylikorostuminen ja väärä vallankäyttö

Sellainen tuntuma on asioihin tullut, että aivan liiaksi on alkanut korostua itsekkyys, jossa otetaan mulle kaikki ja tarvittaessa toisille haittaa aiheuttaen ja tähän käytetään vielä vallan käytön usein pikkumaisia keinoja. En haluaisi, että yhteiskunta menee tähän suuntaan vaan yhteisvastuullisuus, heikomassa asemassa olevien puolustaminen ja huolenpito kaikista kuuluu toimivaan yhteiskuntaan.

Nämä ovat eräitä ongelmakohtia ja kysymyksiä, joihin on tarpeen tarttua ja samalla virikkeeksi keskustelulle. Sitä haluan osaltani olla edesauttamassa niin, että löytyy yhteisiä ratkaisuja eikä niin, että minä tai kukaan muukaan voisi määrätä, mitä muut tekevät. Ymmärrän demokraattisen yhteistyön jotenkin tällä tavoin ja niin, että ratkaisuja tulee tehdä parhaan mahdollisen tiedon pohjalta ja siihen tarvitaan myös asiantuntijatyötä, joka noudattaa hyvää asiantuntijaetiikkaa.

4. Miksi ehdokkaana?

Olen ehdokkaana koska koen että kansanedustajan pystyn edistämään tärkeäksi kokemiani asioita ja tuon eduskuntaan osaamista ja kokemusta ja erilaista puoluerajat ylittävää toimintatapaa, johon eduskunnan työssä paljolti on totuttu. En ole liikkeelle sillä ajatuksella, että valitsisin esimerkiksi suuren puolueen joka antaisi mahdollisuuksia uralle. Jos olisin sen tehnyt, olisi varmaankin ollut aikoja sitten kansanedustaja ja ministeri ynnä muuta. Minusta on tärkeämpää toimia oikein ja luottamuksen arvoisesti, että ihmiset voivat luottaa siihen, että toimin niin kuin sanon enkä luovu siitä kun tulen valituksi eri tehtäviin. Luotettavuus on aivan ykkösasia.

Haluan edustaa Suomen kansaa ja työtätekeviä, nuoria ja pienituloisia yli puoluerajojen rakentamalla yhteistyötä kansan laajasti yhteisesti hyväksymien tavoitteiden puolesta ja niin, että saadaan tuloksia. Helsingissä, jossa olen ehdolla, se tarkoittaa, että haluan edustaa asukkaita eri asuma-alueilla ja lähiöissä niin idässä, lännessä, pohjoisessa kuin keskustassa, ja haluan edustaa työntekijöitä eri työpaikoilla ja niin nuoria kuin eläkeläisiä ja työttömiä sekä yrittäjiä. Haluan samalla kantaa vastuuta koko Suomesta ja siitä, että koko maa on asuttuna ja maamme eri maakunnissa ihmisten elämisen, työn ja toimeentulon mahdollisuudet huolehditaan. Toimin kansalaisliikelähtöisesti, koska tuloksia saadaan, kun ihmiset ovat liikkeellä, ja se on myös tapa parantaa suomalaista demokratiaa, kun ihmiset ovat vaikuttamassa asioihinsa muulloinkin kuin vaaleissa.

En ole puolueen edustaja, vaan äänestäjien ja kansan edustaja ja haluan toimia sen mukaan, miten ajattelen ja minkä koen oikeaksi keskustellen ja kuunnellen. Lähden siitä, että puolue, jonka listalla olen ehdokkaana, hyväksyy tämän. Suomen Työväenpuolueessa on sillä tavoin ajatus kohdallaan, että se on lähtökohdaltaan yhteistyöjärjestö, jossa erilaiset järjestöt ja ihmiset voivat toimia omista lähtökohdistaan omien tavoitteidensa puolesta siten, että yhdistävät asiat on nostettu ja nostetaan yhteisiksi tavoitteiksi. Se toimiin tällä tavoin uudenlaisen poliittisen kulttuurin tienraivaajana ja sen merkitys on laadullisesti erittäin keskeinen eikä koko tätä kerro. Lähimpiä esikuvia tälle ovat Suomessa alkuperäinen työväenpuolue, joka aikoinaan yhdisti työväenliikkeen eri suuntauksia, Suomen Kansan Demokraattinen Liitto, joka voisi jatkaa tänäkin päivänä yhdistämässä eri ryhmiä, jos enemmistö-vähemmistö-kiistan sijaan olisi hyväksytty, että osalla voi olla monissa asioissa toisenlainen kanta, kun kuitenkin työn ja toimeentulon ja rauhan asia ja ympäristöasiat ovat kaikille yhteisiä. Silloin eduskunnassa olisi tänäkin päivänä voima, joka kattaisi vasemmiston, kommunisteja sosiaalisdemokraatteja, merkittävässä määrin keskustaa ja perussuomalaisia ja vihreää liikettä ja olisi pääministeripuolue. Myöskin monille tämän päivän kokoomusäänestäjälle tämä tarjoaisi vaihtoehdon koska ovat työtätekeviä yrittäjiä ja palkansaajia ja osalle siksi, että haluavat tukea oikeudenmukaisuutta. Jotta pohja olisi näin laaja, sen edellytys olisi, että tällainen järjestö ei vedä rajaa palkansaajien ja yrittäjien väliin, vaan puolustaa myös työtätekeviä yrittäjiä.

Monet asiat olisivat paremmin, joka ratkaisevasti paremmin, kuin ne nyt ovat. Esimerkiksi valtio ei olisi näin velkaantunut kun työllisyys olisi hoidettu paremmin ja vältyttäisiin työttömyyden kustannuksilta, pankkitukia ei olisi maksettu vastikkeettomasti, vaan valtiolla olisi vastineeksi pankkien osakkeita, valtion keskeisiä tuloa tuottavia yrityksiä ei olisi myyty, ja verotuksella tasattaisiin nykyistä enemmän tulo- ja varallisuuseroja. Silloin myös sosiaaliturva ja palvelut kyettäisiin hoitamaan paremmin ilman velkaantumista.

Nyt joudutaan korjaamaan paljon menneiden vuosien virheitä, mutta sen kaltaisella yhteistyöllä joka kattaa laajasti niiden ryhmien edustajia, joita edellä luettelen, mutta asioita auttaisi eteenpäin, kun olisi kyetty aikaansaamaan sellainen laaja yhteistyöjärjestö, jota kuvaan Haluan edustaa Suomen kansaa ja työtätekeviä, nuoria ja pienituloisia yli puoluerajojen rakentamalla yhteistyötä kansan laajasti yhteisesti hyväksymien tavoitteiden puolesta ja niin, että saadaan tuloksia. Helsingissä, jossa olen ehdolla, se tarkoittaa, että haluan edustaa asukkaita eri asuma-alueilla ja lähiöissä niin idässä, lännessä, pohjoisessa kuin keskustassa, ja haluan edustaa työntekijöitä eri työpaikoilla ja niin nuoria kuin eläkeläisiä ja työttömiä sekä yrittäjiä. Haluan samalla kantaa vastuuta koko Suomesta ja siitä, että koko maa on asuttuna ja maamme eri maakunnissa ihmisten elämisen, työn ja toimeentulon mahdollisuudet huolehditaan. Toimin kansalaisliikelähtöisesti, koska tuloksia saadaan, kun ihmiset ovat liikkeellä, ja se on myös tapa parantaa suomalaista demokratiaa, kun ihmiset ovat vaikuttamassa asioihinsa muulloinkin kuin vaaleissa.

Suomen Työväenpuolue on tässä hiivana, siemenenä tai miten se nyt halutaankaan kuvata, ja siksi sen merkitys on erityisen suuri. Kuvitellaanpa että esimerkiksi SKPssä ymmärrettäisiin tämä ja se liittyisi Työväenpuolueen jäsenjärjestöksi vaaleja silmällä pitäen vaikka muuten toimisikin tavallaan, ja saman tekisivät KTP, Vasemmistoliitto, monet sosiaalidemokraattien järjestöt, vaikka olisivatkin samaan aikaan SDPn jäseniä, maaseudulla olevia keskustalaisia ja muiden keskiryhmien järjestöjä, perussuomalaisten yhdistyksiä, kunhan rasisimi pidetään poissa, ja vihreiden ja suomenruotsalaisten järjestöjä ja kansanalaisjärjestöjä. On selvää, että silloin Suomen poliittinen kenttä lähtisi mittavaan liikkeeseen ja voitaisiin toteuttaa mittavia yhteiskunnallisia uudistuksia kansan parhaaksi.

Korostan erityisesti, etten kuitenkaan suostu olemaan tekemässä mitään sellaista, millä ei ole kansan laajaa hyväksyntää. Se on tärkeä osa luottamusta. Sitoudun kansan valtaan. En myöskään hyväksy minkäänlaista syrjintää enkä sitä, että jossakin ratkaisussa vähemmistöön jääviä kohdeltaisiin huonosti. Kaikissa asioissa tulee noudattaa oikeusvaltion korkeita periaatteita ja ihmisoikeuksia ja koko kansasta ja kaikista kansalaisista tulee pitää huolta ja kaikkien oikeuksia tulee suojata silloin kun en ovat uhattuna. Minkäänlainen totalitarismi ei ole hyväksyttävää ja demokraattisia oikeuksia tulee kunnioittaa kaikin puolin. Luotan ihmisiin, että viime kädessä kaikilla on hyvä tarkoitus ja sitä puolta ihmisissä tulee tukea ja ihmisten elämässä menestymistä tulee tukea, ettei sen takia tulisi tehtyä asioita, joista on hankalia seurauksia.

Tietenkin kaikki tämä on idealistista, mutta tulee olla näkemystä, millaista tulevaisuutta haluamme rakentaa, että osaamme valita oikein ja tehdä mahdollisimman oikeita asioita ja jotta voisimme luottaa kanssaihmisiin. Mutta on myös tilanteita, joissa on taisteltava ja siihen tarvitaan yhteisyötä, joka tuo voimaa. On itsestään selvyys, että väkivallattomasti tulee asiat tämän päivän Suomessa hoitaa ja siihen tulee päästä maailmallakin, että näin toimitaan, ja me voimme olla siinä esikuvana osaltamme.

Monet tuntevat minut siitä, että teen asiantuntijatyötä valtiolla työllisyyden edistämiseksi ja työttömyyden alentamiseksi ja asiantuntemustani käytetään talouspolitiikan, verotuksen, koulutuksen, sosiaaliturvan ja ympäristökysymyksissä. Monet tietävät että olen väitellyt tohtoriksi kansantaloustieteessä.

Hyvin tavallista on edelleen, että minut muistetaan presidenttiehdokkuudesta vuoden 1994 presidentinvaaleista, joissa presidentti valittiin ensimmäisen kerran suoralla kansan vaalilla. Silloin tuekseni kerättiin 26 000 allekirjoitusta, koska en ollut minkään eduskuntapuolueen ehdokas vaan kansanliikkeen ehdokas ja tarvittiin 20 000 allekirjoittajan tuki. Muita ehdokkaita olivat silloin valituksi tullut Martti Ahtisaari, Keijo Korhonen, Paavo Väyrynen, Raimo Ilaskivi, Toimi Kankaanniemi, Elisabeth Rehn ja Veltto Virtanen.

1990-luvun laman työttömyys oli pahimmoillaan. Tilaisuuksia minulla oli silloin noin 600 eri puolilla maata. Yritin nostaa työttömyyden hoitamista esiin, mutta se ei TVssä onnistunut. Se oli kuitenkin pääasia ehdokkuudelleni sekä se, että minusta EUsta (silloin EY) annettiin katteettomia toiveita. Tutkijana hyvin tiesin, että EU ei sillä tavoin tuo ratkaisuja ongelmiin kuin annettiin ymmärtää. Tietysti tärkeä oli minulle koko ajan ja on edelleen, että Suomi pidetään erillään NATOsta ja sotilasliitoista ja Suomelle on eduksi toimia puolueettomana maana, joka osallistuu rauhanturvatehtäviin YKn lipun alla eikä niin kuin nyt NATO-joukoissa Afganissa käytännössä sodan osapuolena.

Olin tuolloin tietenkin nuori ehdokas, koska olin 42 vuotta ja muuten juuri sitä ennen vuonna 1993 juossut ensimmäisen maratonin hieman yli kolmeen ja puoleen tuntiin. Nyt 60 vuoden iässä olen juossut 85 maratonia ja saa nähdä, meneekö tänä vuonna alle kolmen ja puolen tunnin. Parhaaksi ajaksi tuli vuoden 1995 3 tuntia 6 minuuttia vähän yli.

Säännöllinen juoksuharrastus on pitänyt terveenä ja hyvä kuntoisena. Se on myös yksi asian, miksi olen ehdokkaana, koska on vetoa ja terveyttä ja hyvin sen puoleen pystyn kansanedustajan tehtävää hoitamaan ja jos asetelmat olisivat sellaiset yhtä lailla hallituksen ministerin tehtävää pääministerin tehtävää myöten.

Terveys ei siihen tietenkään yksin riitä vaan auttaa. Olen kuitenkin ollut ministeriöissä töissä asiantuntijatehtävissä yli 30 vuotta ja se on tuonut kokemusta käytännössä kaikkien ministeriöiden toiminnassa. Olen ollut tehtävissä, joissa on tullut keskittyä valtioneuvoston ja eduskunnan tarvitsemaan asiantuntijatyöhön ja kansainvälisiin tehtäviin. Töissä olen ollut kolmessa ja ministereitä on esimiehinä ehtinyt olla 14. Vaikka heitä on ollut lähes RKPtä lukuun ottamatta kaikista eduskuntapuolueista, yhteistyön on sujunut, koska asiantuntijan tehtävä oin eritellä ja valmistella asia ja vaihtoehdot ja demokraattisessa järjestelmässä eduskunta ja valtioneuvosto sitten päättävät. Tärkeä on, että tekee työnsä laadukkaasti ja hyvin ja vastuuntuntoisesti. Asiaan kuuluu että kertoo tarpeen mukaan myös oman näkemyksensä ja osaa ottaa kuunnella ja ottaa huomioon perusteluja. Tehtävään kuuluu selvittää asioita ihmisille parhaan osaamisensa mukaan ja myöskin yrittää myötävaikuttaa, että asiat sujuvat. Osallistumista julkiseen keskusteluun pidän hyvänä ja oikeana asiana, koska on tärkeä, että kansalaisyhteiskunta olisi mukana vaikuttamassa asioihin tällä tavoin eikä yksistään vaaleissa.

Elikkä pidän hienona että eduskunnassa on nuoria kansanedustajia, mutta on samalla hyväksi että on kokemusta ja yhteistyötaitoa yli puoluerajojen ja tuon eduskunnan työhän tätä kokemusta.

Minusta nuoret ovat sillä tavoin tärkeä muutoksen voima, että kukin nuori ikäluokka tuo yhteiskuntaan uutta koska nuoret muodostavat käsitystään maailmasta ja ovat vastaanottavia kunkin ajan uusille asioille. Minun nuoruusaikani ajoittui siihen murrokseen joka oli 1960-luvulla ja 1970-luvun alussa ja johti maailmanmittaiseen nuorten liikehdintään, jossa keskeistä oli Vietnamin sodan vastustus, demokratian vaatimien yliopistoihin, kouluihin ja työpaikoille ja vaatimus toimeentulon parantamisesta ja tasa-arvoisemmasta yhteiskunnasta ja ympäristöasiatkin olivat esillä. Monet minun ikäpolveeni kuuluvat muistavat minut noilta ajoilta. Kun esimerkiksi organisoimme tukikeräystä metallityöväen ja rakennustyöläisten lakoille ja opiskelijaliikkeenä vaadimme yliopistoihin demokraattista hallintouudistusta ja opintotukia, joita ei silloin vielä ollut kuin pienelle osalle opiskelijoita.

Olin silloin tullut Savonlinnasta opiskelemaan Helsingin yliopistoon. Syntymäkaupunki on kylläkin Helsinki mutta isän työn mukana muutimme Savonlinnaan vuonna 1957 ja muutin sitten uudelleen vuonna 1970. Opiskeluaikana toimin myös Eteläiset Kaupunginosat ry:n asukastoiminnassa Etelä-Helsingissä ja demokraattisissa järjestöissä.

Tässä kävi sitten niin, että valmistuin pahaan aikaan 1970-luvun laman kynnykselle enkä saanut koulutusta vastaavaa työtä. Olin ollut kouluaikana metsänhoitotöissä paljonkin ja opiskeluaikana telakka- ja ahtaus- ja varastotöissä ja vastaavissa ja rehutehtaalla. Niinpä olin valmistuttua pitkään rehutehtaalla säkittäjänä urakkatyössä ja myllärinä ja välillä armeijassa, kun oli ollut lykkäystä opiskelun perusteella. Rehutehtaan urakkapalkat riittivät asunnon omavastuuseen kun ei ollut liian kallis asunto ja se toi Vantaan Länsimäkeen, joka oli kotipaikka liki 20 vuotta vuosina 1978-1998.

Kun oli opiskelijatoiminnassa tullut kansalaistoimintakokemusta, olin myös armeijassa varusmiestoimikunnassa ja reserviupseerikoulussa RUK:ssa oppilaskunnan edustajistossa. Suoritin normaalin varusmiespalvelun mutta RUK:ssa olin myös oppilaskunnan tutkimussihteeri ja tein kyselytutkimuksen upseerioppilaiden taloudellisesta tilanteesta ja työnäkymistä, jotka eivät olleet silloin hyvät kun oli lama-aika. Tein siitä sivututkielman sosiologiaan, kun kansantaloustiede oli pääaine.

Länsimäki oli nuori lähiö, jossa tarvittiin kouluja, terveysasema ja muita palveluita ja se vei mukanaan kansalaistoimintaan taas siellä ja toimin asukasyhdistyksen kautta ja pitkään puheenjohtajana ja rakensin asukasohjelmaa lähiön kehittämiseksi. Hoidin asiaa niin, että kaikille avoin asukaskokous käsitteli ohjelmaa ja nostin siihen päällimmäiseksi ne asiat, joista oli yhteinen näkemys ja se hyväksyttiin. Näin saatiin koko lähiö asioiden taakse ja merkittäviä tuloksia. Vedin myös pitkään taloyhtiön asioita hallituksen puheenjohtajana ja meitä erosi muutama talo huoltoyhtiöstä, joka joutui sitten muuttamaan toimintatapojaan. Asukastoiminnan myötä minut valittiin kahdeksi kaudeksi Vantaan kaupunginvaltuustoon. Siitä tehtävää hoidin mahdollisimman asukaslähtöisesti niin, että vein eteenpäin niitä asioita, joita asukkaat eri asuma-alueilla esittivät. Yritin myös vaikuttaa kaupungin talouden hoidon parantamiseen, että varat paremmin riittäisivät ilman veronkorotuksia. Olin myös pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan liikennelautakunnassa silloin, kun seutulippu otettiin käyttöön. Näistä asioista olisi paljon kerrottavaa.

Kun tällä tavoin toimin kansalaisliikelähtöisesti ja yritin toimia asukkaiden edustajana yli puoluerajojen, tulin sitten valituksia myös Elannon edustajistoon yhteensä 12 vuodeksi. Yritin siellä vaikuttaa Elannon kehittämiseen niin, että se olisi voinut jatkaa itsenäisenä osuusliikkeenä, mihin sillä oli hyvät edellytykset. Valitettavasti toiset äänestivät toisin. Minusta se oli iso tappio työväenliikkeelle ja vaikea korjata. Uusosuustoiminta on kyllä hyvä asia, mutta menee kauan ennen kuin se kehittyy sellaisiin mittoihin kuin toivoisi, että ihmiset yhteistyössä voisivat järjestää asioita joilla on myös suurta taloudellista merkitystä. Olisi hienoa, kun esimerkiksi vanhuspalveluissa päästäisiin tähän.

Viime vuosian olen vetänyt eri hankkeita, ollut eri valmistelutyöryhmissä kuten verotusta koskien, ja kirjoittanut ja pitänyt esitelmiä runsaasti. Olen myös halunnut tukea kansalaistoimintaan kuten työttömien toimintaa ja yrittänyt siinä olla avuksi ainakin yrittämällä tukea työttömien kehittäessä linjauksiaan ja esityksiään. SAK:n ja Suomen Yrittäjien viritellessä yhteistyötä minulla oli tilaisuus pitää esitelmä kahdessa yhteisseminaarissa, mutta myös esimerkiksi MTK:n strategiaseminaarissa, opiskelijaliikkeen tilaisuuksissa ja Suomen Urheiluliiton tilaisuudessa ja muissa tällaisissa kansalaistoiminnan tilaisuuksissa sen ohella, että esityksiä hallinnon, elinkeinoelämän ym. tilaisuuksissa. Jonkin verran on esitelmiä kansainvälisissä yhteyksissä kuten viimeksi hiljakkoin Euroopan ammatillisen osaamisen verkoston seminaarissa Kreikassa ja jokin aika sitten terveysalan seminaarissa Washingtonissa, jossa järjestäjinä olivat WHO eli maailman terveysjärjestö ja Maailman Pankki. Nämä kytkeytyvät paljolti siihen, kun olen vetänyt työvoimahankkeita ja tehnyt niihin liittyvää analyysityötä, jossa apuvälineenä taloudelliseen mallitukseen.

Tieteenalaani olen seurannut osallistumalla taloustieteilijöiden Euroopan tiedellisiin kokouksiin sekä viiden vuoden välein pidettäviin maailman kokouksiin ja Suomessa pidettäviin taloustieteen päiviin ja pitänyt niissä esitelmiä.

Veisi liiaksi aikaa kuvata eri työtehtäviä ynnä muuta. Harrastuspuolella kirjoitin kirjasen Pihlajavesi - Suomen Sininen Sydän, joka on kotiseutukirja Savonlinnan eteläpuolisen Pihlajanveden seudusta ja Säämingistä, joka on nykyisin osa Savonlinnaa. Kirjoitin myös Savonlinnan Olavin Poikien, partiolippukunnan, 60-vuotishistorian, kun minua pyydettiin. Olen halunnut näillä tukea nuoruusajan kotiseutua, jossa edelleen olen vuosittain lomilla.

Olnaista on, että olen työssä halunnut säilyttää sen kansalaistoimintalähtöisyyden, johon kasvoi opiskeluaikoina. Pidän täysin vääränä 1960- ja 1970-lukujen nuorisoliikkeen ja opiskelijaliikkeen ja vasemmistolaisen työväenliikkeen herjaamista, jota vieläkin kuulee. Sitten tuli vihreä liike ja minusta sekin oli hienoa nuorisotoimintaa, mutta eivät nämä eri ajankohdan nuorisoliikkeet ole minusta toisilleen vastakkaisia vaan toisiaan täydentäviä.

Nyt kun työttömyys jälleen paheni ja nuorilla on huoli tulevaisuudesta kuten työssäkäyvilläkin hyvin laajasti tuoreena esimerkkinä Nokiaan liittyvä huoli juuri kun metsäteollisuuden vähennykset on koettu ja suuri lomautusaalto ja paljon irtisanomisia ja kasvavat pitkäaikaistyöttömyys muutoinkin Tämä, finanssikriisi, maahanmuutto, vaalirahasotkut ynnä muu ovat synnyttäneet ihmisissä aiheellisen huolestuneisuuden Erityisen epäoikeudenmukaiseksi koetaan eriarvoisuuden lisääntyminen ja toiveet EUnkin suhteen ovat osoittautuneet ainakin rapisseet.

On erittäin tärkeää arvioida, missä kohtaa asioita on tehty oikein ja missä on tehty virheitä, koska kokemuksesta tulee ottaa opiksi. Voisi myös listata asioita joita on sanottu ennakkoon, mutta joita ei ole otettu huomioon. En kuitenkaan ole puoluepoliitikko, joka arvostelee muiden tekemisiä ja kehuu omiaan, vaan yritän olla esikuvana toisenlaisella tavalle toimia.

En näe asiaa niin, että Suomessa niinkään tarvittaisiin vallankumousta, koska asioita on saatu paremmaksi vuosikymmenten mittaan siksi että me suomalaiset olemme halunneet rakentaa maatamme paremmaksi, niin me tänä päivänä elävät kuin he, jotka ovat eläneet ennen meitä, ja joita meidän on kiittäminen paljosta siitä, miten asiat nyt ovat.

On kuitenkin asioita, jotka tulee saada kuntoon ja korjatuksi, ja se vaatii lujaa ja määrätietoista työtä.

Ensimmäiseksi nostan työllisyyden ja työttömyyden alentamisen ensimmäisenä askeleena pitkäaikaistyöttömyyden poistamisen ja nuorisotyöttömyyden alentamiseen ensi vaiheessa maksimissaan kolmeen kuukauteen. Täystyöllisyys on tavoite, jota haluan edistää eikä se tarkoita mitään seitsemän prosentin eli noin 180 000 henkilön työttömyyttä niin kuin valtiovarainministeriön viimeisissä kestävyysvajelaskelmissa. Työttömyys pitää saada 2-3 % eli 50 000 - 60 000een niin, että sekin on vain lyhytaikaista ja pitkäaikainen työttömyys saadaan kokonaan poistettua. Siihen Suomessa pystymme. Olkoon vertailukohtana asutustoiminta kansalaissodan jälkeen ja puolen miljoonan siirtokarjalaisen ja rintamiehen ja -naisen asuttaminen ja työllistäminen sotien jälkeen, vaikka olivat sotakorvaukset ja maa sodan vaurioittama ja paljon köyhempi kuin nykyisin. Työllisyyden hoito ja työttömyyden alentaminen on ennen kaikkea tahdon asia ja eduskuntaan pitäisi saada selkeä enemmistö eri puolueiden kansanedustajia, jotka sitoutuvat tähän ja sitä kautta tähän sitoutuva hallitus. Tulevan vaalikauden puoliväliin mennessä pitkäaikaistyöttömyys kyetään poistamaan (vuosi 2013) ja olisi hienoa, että meillä olisi täystyöllisyys kun itsenäinen Suomi täyttää 100 vuotta vuonna 2017. Otan sen henkilökohtaiseksi tavoitteeksi ja heitän haasteen kaikille muille, jolloin tämä toteutuu.

Pitkäaikaistyöttömyyden kääntämiseksi laskuun ja poistamiseksi ja nuorisotyöttömyyden alentamiseksi keskeinen asia, joka on tekemättä, on valtion työllistämisvastuun lisääminen. Se merkitsee luopumista ajattelusta, että työttömiä aktivoimalla ja leikkaamalla etuudet pois saadaan työttömyys pois, koska tällä tavalla ei synnyt työpaikkoja, vaan lisää syrjäytymistä. Avain kysymys on, että valtio palkkaa ja maksaa palkkatukea ja että näin saadaan työpaikkoja pitkään työttömänä olleille ja nuorille. Jos tätä ei suostuta tekemään, tullaan epäonnistumaan. Konkreettisesti se tarkoittaa yksiselitteisesti lisää palkkatuki- ja palkkausmäärärahoja ja summaksi ei riitä mikään 100 miljoonaa, vaan on oltava 300-500 miljoonaa vuositasolla kohdistettuna budjetissa työ- ja elinkeinoministeriön momentille 32.30.52. Vastaukseksi ei käy, että siellä on 500 milj. euroa vaan tarvitaan selkeää lisäystä, koska olemassa oleva raha riittää pyörittämään tilannetta ennallaan, ei ongelman ratkaisemiseen.

Finanssikriisin aikana tehtiin monia tärkeitä asioita, mutta tämä asia laiminlyötiin ja se tulee myöntää ja laiminlyönti korjata.

5. Ajatuksia kansanedustajaehdokkuudesta ja työstä

Omassa työssäni olen yrittänyt osaltani rakentaa sellaista linjaa Suomelle, että voisimme edetä täystyöllisyyteen, jossa työttömyyttä olisi vain vähän eikä lainkaan pitkäaikaista työttömyyttä. Kaikki voisivat luottaa siihen, että yhteiskunta toimillaan turvaisi, että kaikki saisivat työtä.

Minusta on tärkeää arvostaa kaikkea työtä, jota yhteiskunnassa tarvitaan ja turvata vähimmäistyöehdot, jotka turvaavat elämisen. Siihen ovat olemassa välineet.

Korkea työllisyys tukee tasa-arvoisuutta, koska näin voidaan estää toimeentulovaikeuksia. Olennaista samalla on, että ihmiset voivat olla mukaan työelämässä rakentamassa maatamme ja viemässä sitä eteenpäin ja mukana arvokkaassa toiminnassa.

Entistä enemmän on kuitenkin romutettava käskyvaltaiset rakenteet työelämästä ja tuotava työtekijät mukaan vaikuttamaan työnsä sisältöön ja päätöksentekoon työyhteisöissä. Se merkitsee suuntaa työelämän syvälle käyvään demokratisoimiseen ja samalla vastuullisuuteen, joka meillä kaikilla on työstämme ja myös sen laadusta, josta on lupa olla ylpeitä kun teemme työmme hyvin.

Tasa-arvoisuuksien ei riitä mahdollisuuksien tasa-arvo, eli se, kaikilla on samanlainen mahdollisuus rikastua. Yhtäläiset mahdollisuudet tulee turvata kaikille, mutta samalla räikeät erot tuloissa ja varallisuudessa loukkaavat tasa-arvoisuutta ja vahingoittavat yhteiskuntaa ja taloutta.

Verotus on oikea tapa tasoittaa liian suuria tuloeroja ja siksi veroprosentin on oltava suurempi suurissa tuloissa enkä hyväksy suuntausta alentaa entisestään suurimpien tulojen tuloverotusta. Se tie on kuljettu loppuun ja päinvastoin suurimpien tulojen veroprosentteja on oikein nostaa ja varallisuusvero tulee palauttaa suuriin varallisuuksiin. Tästä saadaan oikealla tavalla varoja valtion velkaantumisen kääntämiseen laskuun.

On oikein, että hyvästä osaamisesta ja tekemisestä saa enemmän käteen tuloja. En kuitenkaan usko sellaiseen malliin jossa on huippuja ja rupusakkia tai tyhmiä, kuten törkeimmillään kuulee joskus sanottavan.

Mielestäni on päinvastoin niin, että Suomen kaltainen pieni maa voi menestyä käyttämällä kaikki voimavaransa parhaalla tavalla. Se edellyttää työn järjestämistä kaikille ja osaamisen kehittämistä kaikkien kohdalla, jolloin koulutus ja osaaminen ja luovuus kuuluvat kaikille. Paremmin menestyneiden on tärkeää tukea muita että menestys jakaantuisi mahdollisimman laajasti läpi yhteiskunnan.

Tärkeä tasa-arvokysymys on naisten asema. Naisia on puolet ihmisistä ja kaikki se panos, jota naiset tekevät työssä, kotona ja vapaa-ajalla on aivan valtava arvokas voimavara yhteiskunnallemme siinä kuin miestenkin. On tärkeää että arvostamme naisten kuten miesten tekemistä ja työtä ja kuljemme kohden parempaa tasa-arvoa myös tässä suhteessa. Siinä on paljon monimutkaisia kysymyksiä esimerkkinä pinnalle nousseet lasten huoltajuusasiat, mutta positiivisella otteella uskon asioihin löytyvä hyviä oikeudenmukaisia ratkaisuja. Kiitoksen sana kansainvälisenä naisten päivänä ja ruusu ainakin ajatuksissa kaikille on hyvä ele se osoittamiseksi, että ymmärrämme nämä asiat vaikka vuoden mittaan niitä ei riittävästi aina muistettaisikaan.

Meille miehille haluan sanoa sen tärkeän muistutuksen kun on puhetta esimerkiksi perhevälivallasta, että mies ei lyö naista vaikka mikä olisi tilanne. Se tulee siitä, että mies ajatellaan fyysisesti vahvemmaksi eikä vahvempi lyö heikompaansa, mutta se liittyy myös siihen, että lyömiseen liittyy alistaminen eikä se sovi lainkaan meidän yhteiskuntaamme vaan arvostus ja kunnioittaminen.

Lasten huoltajuusasioissa on tärkeää ottaa huomioon myös isän näkökulma ja lasten oikeus molempiin vanhempiinsa ja tietenkin äidin näkökulma. Sanon tämän, että oppisimme kuuntelemaan ja ottamaan huomioon toisiamme. Se vie parhaaseen lopputulokseen ja vie myös tasa-arvoisuutta hyvällä tavalla eteenpäin.

Tasa-arvoisuudessa olennaista on huolenpito ja että asetumme puolustamaan heikommassa asemassa olevia. Syyt sille voivat olla monet, mutta kaikkein halveksittavinta ja häpeällisintä on käyttää valtaa tai omaa asemaa tai vahvuutta toisia ja etenkin heikommassa asemassa olevia vastaan. Piittaamattomuus on siltä kannalta vielä pahempaa, että siinä vältetään tekemästä pahaa muille ettei joutuisi syyllistetyksi mutta ei tehdä mitään pahimmoillaan oman edun turvaamisen takia.

Toimivaan yhteiskuntaan kuuluu huolenpito kaikista sekä yhteiskunnan yhteisin toimin että siten, että kukin ottaa omassa tekemisessään huomioon muut kukin mahdollisuuksiensa mukaan. Näitä asioita haluan korostaa, koska menestyminen on hyvä asia, mutta jos se johtaa itsekkääseen muiden vahingoittamiseen ja piittaamattomuuteen, ollaan pahasti hakoteillä ja vaarana on että tällainen yleistyy jollei tällaista korjata.

Entä ympäristöasiat? Miten en pitää ottaa huomioon? Minusta on kaksi tärkeää asiaa. Toinen on se, että talouskehitystä hoidetaan niin, että ympäristön tuhoaminen ei viime kädessä tuhoa ihmiskuntaa itseään. Toinen asia on, että luonnolla on myös itseisarvoa. Ei tule tapahtua niin, että ihmiskunta kyllä menestyy mutta luonnonarvoja tuhoutuu. Viime kädessä kyllä tämäkin on tie ihmiskunnan itsensä tuhoamiseen. On siten tärkeää, että paremmin opimme elämään luonnon kanssa tasapainossa ja yhtenä tärkeänä asiana kehittämme energiatehokkaita jotka vähentävät energian käyttöä sen rinnalla, että lisätään uusiutuvan energian käyttöä tavalla joka tuo ei tuo vastaavasti uusia haittoja.

Näen kumminkin asian niin, että työllistävä kasvu tai talouskehitys, jos niin halutaan sanoa, ja ympäristön kannalta kestävä kehitys on yhdistettävissä kun eri tekijöiden vaikutukset eritellään osana kokonaisuutta eikä vain tuijottamalla yksittäisiä kysymyksiä. Se antaa enemmän avaimia ongelmien ratkaisuun sen rinnalla, että korjaavat toimet myös yksittäisissä asioissa ovat tarpeen jatkuvasti.

6. Pitkäaikaistyöttömyyden hoitaminen ykköstavoitteissa

Tällä hetkellä minua huolestuttaa ja harmittaa aivan erityisen paljon, että pitkäaikaistyöttömyys on päästetty jälleen kerran ryöstäytymään kaikkine haitallisine seuraamuksineen. Sanoisin jopa, että se on yhteiskunnan olemassaolon ja oikeutuksen mittari, hoidetaanko tämän kaltainen asia. Perusturvasta ei voida puhua, jos ei hoideta työttömien työllistymistä työttömyyden pitkittymisen katkaisemiseksi.

Mietin, että onko jopa niin, että pitkäaikaistyöttömyys ja ihmisten ja yritysten pitäminen ulosotto- ja perintäveloista on vallan käytön keino. Se osoittaa kaikille, miten käy jos ei toimita niin ja niin. Jos pelko pysyvästä työttömyydestä ja jopa elinkautistyöttömyydestä ja velkaperintäkierteestä poistuisi, ihmiset saattaisivat alkaa vaatia oikeuksiaan pelkäämättä irtisanomisia ja etteivät saa työtä. Tältä kannalta pitkäaikaistyöttömyys ja velkominen perintä- ja ulosottoasioissa on kurinpidollinen järjestelmä varoitukseksi. Kyse ei ole siitä, onko yksittäinen ihminen vastuussa jostain vai ei vaan siitä, että nämä asiat toimivat pelottimena ja siksi myöskään yksittäisiä asioita ei korjata.

Velkaperintäasioiden osalta tämä on selvää. Meillä ei suostuta ajattelemaan niin, että luotonantajalla, kuten pankillakin, olisi vastuussa, tai että velka johtuu vaikeuksista, johon ihminen tai yritys ei itse ole voinut vaikuttaa. Halutaan ylläpitää velanmaksukuria.

Työttömyyden kohdalla taas on suutauksen pitkään ollut pakottaminen työhön, vaikkei töitä ole. Luullaan siis että työpaikkoja syntyy, kun otetaan pois sosiaaliturvaetuuksia, vaikka tästä aiheutuu vain pahenevia toimeentulo-ongelmia. Kun työpaikoista on vajausta parin sadan tuhannen työpai9kan verran, ei tällaista määrää työpaikkoja synny nyöryyttämällä ihmisiä leikkaamalla etuuksia ja pahentamalla toimeentuloahdinkoa ja aiheuttamalla velkaantumisongelmia.

Tällaisen ajattelutavan takaa paljastuu todellisuudessa hyvin raaka toiminta, jossa näkyvät menneisyyden haamut ajalta, jossa ylläluokka kuritti muuta kansaa. Pelko on tapa ylläpitää kuria. Kun sitä ei nykyisin voi tehdä yhtä avoimesti kuin joskus ennen muinoin, se antamalla asioiden olla sillensä.

Varmasti huonon politiikan osatekijä on puhdas ymmärtämättömyys, koska johtuu kokemattomuudesta, mutta pelkästään siitä ei ole kyse, vaan myös muutoksesta ajattalutavoissa.

Meillä kun useimmissa muissakin maissa on perinteisenä lähtökohtana ollut yhteiskuntien ottama vastuu työllistämisestä kun työtä ei muuten ole. Tämä on tehty palkkaamalla väkeä töihin ja erityisesti 1970-luvulta alkaen maksamalla osa palkasta työllistämistukena. Valtiolla ja kunnissa valtion tuella tällainen työllistäminen on romahdutettu aivan alamaihin. Jos listaisi kaikki tekosyyt, miksei työllistetä, siitä pitäisi kirjoittaa paksu kirja ja toinen kirja pitäisi kirjoittaa kertomalla, miten aiemmin asioita on tehty, ja kolmas kirja talousteoriasta, ja siitä miten aihetta on käsitelty. Silti tuskin sekään riittäisi, koska sitten tulee vain joku liian keskeisessä asemassa oleva ja sanoo, että "tempputyöllistämistä" ja kuittaa lapsekkaalla heitolla koko asia, koska ei halua hoitaa asiaa.

Meillä puhutaan Tanskan mallista. Kannattaa tietää, että jos Suomessa käytettäisiin aktiiviseen työvoimapolitiikkaan varoja yhtä paljon suhteessa talouden kokoon kuin Tanskassa, meillä pitäisi käyttää miljardin verran nykyistä enemmän. Pitkäaikaistyöttömyys olisi ajettavissa alas kolmanneksella tai puolella tästä nostamalla määrärahojen tasoa 300-500 milj. euroa ja tarve sitten vähenisi kun saataisiin ongelmaa pois. Olennaista on kohdistaa lisärahoitus palkkatukeen niin, että saadaan järjestettyä töitä ja samalla työttömänä olleiden tulotaso tietenkin paranee.

Ei kyse ole siitä, etteikö maallamme olisi voimavaroja tämän asian ja nuorisotyöttömyyden hoitamiseen. Hoidettiinhan meillä sotien jälkeen, vaikka oli köyhempi maa ja sotakorvaukset, puolen miljoonan karjalaissiirtolaisen ja rintamamiehen asuttaminen ja työllistäminen. Onhan meillä vaikka maa on ollut olennaisesti köyhempi rakennettu rautatiet, maatiet, lentokentät ja rakennettu julkisia rakennuksia työllisyystöinä. Köyhemmässä maassa rakennettiin sosiaaliturvajärjestelmä, koulutusjärjestelmä ja terveydenhuoltojärjestelmä. Siinä, ettei pitkäaikaistyöttömyyden ja ihmisten velkakierteiden kaltaisia asioita hoideta, on kyse jostain aivan muusta.

Osaksi kyse on siitä, että asioiden tila palvelee edellä tarkoittamaani kuripidollista tarkoitusta. Osittain kyse on siitä, että asioita ei ole täysin ymmärretty. Tartun tähän jälkimmäiseen asiaan, koska uskon, että perusteluilla on vaikutusta.

7. Perusturvasta

Meillä perusturva on jäänyt pahasti jälkeen hintojen noususta ja pienituloisten velkaongelmat, velkaperinnät ja ulosotot ovat kärjistyneet erittäin pahaksi ongelmaksi. Mielestäni perusturvan parantamisessa on kaksi keskeistä lähtökohtaa. Ensimmäinen on se, että on huolehdittava että työtä tarvitsevilla on työtä ja työstä saatava palkka on perusturvan keskeinen lähtökohta. Palkkaan tulee työllistämisen edistämiseksi maksaa palkkatukea silloin, kun se on tarpeen. Tämä merkitsee, että ihmiset saavat palkkana enemmän kuin pelkän sosiaaliturvan, mutta vastaavasti ovat mukana työelämässä ja työn tulokset kasvattavat jaettavaa tuloa ja siitä tulee mahdollisuus rahoittaa lisätulo.

En pidä hyvänä ajatusta, että maksetaan perustulo kaikille ja sitten valitaan, ollaanko työssä vai ei, vaan on perusteltua maksaa työstä palkka tarvittaessa palkkatuella ja sitä kautta tulee perustulo.

Tämän rinnalla tarvitaan riittävä perustulo opiskeluun, työttömille, eläkeläisille, pienten lasten vanhemmille, sairastumisen varalle, varusmiehille ja muihin tällaisiin elämäntilanteisiin. Tätä osaa perustulosta voidaan nostaa kun työllisyys saadaan nostettua korkealle tasolle, koska tällöin suurempi osa ihmisistä saa tulonsa ansiotuloina työstä ja muu perustulo kyetään rahoittamaan. Jos työllisyys on heikolla tasolla, perusturvaa on vaikea nostaa. Siten perusturvan parantamista ei voida irrottaa siitä, että saavutetaan korkea työllisyyden taso. Siinä tulee käyttää valtion palkkatukia ja työllistämistä, että työpaikkoja saadaan riittävästi. Tähän tarvitaan uusi suunta siihen, miten viime vuosina työllistämiseen on suhtauduttu.

Meillä voidaan saada lisää verotuloja paremman työllisyyden ohella siten, että peritään enemmän veroa suurista tuloista ja varallisuudesta siten kuin tuonnempana kuvataan. Kokonaan sosiaaliturvan parantamista ja peruspalveluiden lisätarvetta väestön ikääntyessä ei voida tällä tavoin rahoittaa, vaan tarvitaan samaan aikaan korkeampi työllisyys tavoitteena täystyöllisyys. Korostan tätä, että asioiden välinen yhteys ymmärretään.

Tärkeä kysymys on se, että perusturvaa nostetaan lähemmäksi ansioturvaa. Nykyisessä ansioturvajärjestelmässä on vaikeus, että jos esimerkiksi työmarkkinatukea nostetaan, se nostaa samalla sitä summaa, jonka päälle lisätään ansiopäivärahan osuus ja siksi aina myös ansiopäiväraha nousee. Tämä on käytännössä johtanut siihen, että työmarkkinatukea ei ole nostettu ja on ajauduttu siihen, että pelkkää työmarkkinatukea saavat joutuvat yleisesti hakemaan myös toimeentulotukea. Ansiopäivärahan laskutapaan pitäisi tehdä muutos niin, että pelkkään työmarkkinatukea saaville voitaisiin työmarkkinatukea korottaa nykyisestä 554 eurosta kuukaudessa parilla sadalla eurolla ja sitten vielä lisäksi niin, että myös ansiopäiväraha nousee.

Se, että ansiopäiväraha on korkeampi, on perusteltua, koska ammattiyhdistysliike on ajanut parannuksia työntekijöiden asemaan ja on tarpeen, että ymmärretään, että ilman ammattiyhdistysliikettä ja siinä mukana oloa asiat olisivat huonommin ja tulisivat olemaan huonommin. Silti on samalla tarpeen tunnustaa se, että esimerkiksi nuorten taloudellista ei saada nostettua ilman erillisiä opintotukien korotuksia ja sama koskee työmarkkinatukea, pieniä eläkkeitä, monia sairauspäivärahaetuuksia ja muuta sosiaaliturvaa, kun ihmisillä ei ole sellaista työhistoriaa, että palkkaperusteisesti maksettu sosiaaliturva olisi riittävä.

Nämä ovat sellaisia asioita, että vakiintuneita ajattelutapoja on tarpeen uudistaa, että saadaan korjausta aikaan.

Mikä sitten olisi tavoiteltava perusturvan taso. Palkkatasona 10 euroa tunnille ja siten 1700 euroa kuukaudessa olisi sellainen minimitaso, jota kohti olisi tarpeen edetä. On vaikea päästä tähän kerralla, ja siihen olisi edettävä korottamalla alimmat tasot ensi alkuun 1400-1500 euroon eli 8-9 euroon tunnissa.

Vastaavalla tavalla suhtautuisin perusturvaan, jossa 200 euron tasokorotus kuukaudessa olisi ensimmäinen askel tavoitteena päästä vaalikauden aikana 1 000 euroon kuukaudessa, josta ei menisi tuloveroa. Minulla on kuitenkin käsitys, että tällaisiin tasoihin ei päästä, ellei työllisyyttä saada nostettua lähelle täystyöllisyystasoa ja pitkäaikaistyöttömyyttä pois. Siksi en rohkene lähteä lupaamaan tämän tavoitteen onnistumista ottaen huomioon nykyinen tilanne. Keskittäisin siksi kampanjointia enemmän työllisyyden vahvistamiseen ja perusturvana toteuttaisin 200 euron kuukausi korotuksen kautta linjan. Siihen on mahdollisuuksia ja sen jälkeen katsottaisiin tilannetta eteenpäin. Pienituloisten tilanteen helpottamiseksi toteuttaisin velka-amnestin, jossa ulos- ja perintävelat pyyhkisin yli kertaalleen ja sitten hoitaisin asioita niin, ettei tällaista velkojen kärjistymää ei enää tapahtuisi. Tarvitaan siirtymistä järjestelmään, jossa pankeille ja luotonmyöntäjille asetetaan vastuuta ja lisäksi parannetaan ihmisten toimeentuloa, että vältetään nykyisen kaltainen tilanne.
8. Valtion omaisuuden myynti olisi paha virhe

Otan tässä esimerkiksi esityksen, että valtion tuottavaa omaisuutta myymällä rahoitettaisiin rautateiden rakentamista ja kehittämistä. Rautateiden kehittäminen on perusteltua, mutta valtion tuottoisan omaisuuden myyminen täysin harkitsematonta. Meillä on tuoreessa muistissa Espoon katastrofi kun siellä myytiin energialaitos ja tuotot menivät yksityiselle kansainväliselle energiayhtiölle.

Jos nyt myytäisiin yhä lisää valtion tuottavaa omaisuutta, kyse olisi siitä, että ensin on kevennetty suurimpien tulojen verotusta ja poistettu varallisuusvero. Kun nämä tahot ovat saaneet yhteiskunnalta verohelpotuksia, näillä verohelpotusrahoilla ja niiden tuotoilla nämä sitten ostaisivat yhteiskunnan omaisuutta. Asian voi ilmaista niinkin, että yhteiskunta on antanut näille rahat joilla nämä ostaisivat yhteiskunnan omaisuutta.

Kyllä oikea tapa on nostaa suurten tulojen ja omaisuuksien verotusta ja näillä varoilla toteuttaa yhteiskunnan tarpeellisia asioita kaikkia hyödyttävästi.

Juuri nyt menettelisin kuitenkin siten, että suurten tulojen verotuksen lisäämisellä, varallisuusverolla ja myös pankkiverolla työllistäisin työttömiä ja poistaisin nuorisotyöttömyyttä ja pitkäaikaistyöttömyyden. Jos näin tehtäisiin, se olisi osoitus, että yhteiskuntamme epäkohtia haluttaisiin todella hoitaa. Minusta köyhien ja työttömien kurittamis- ja kepittämisajattelu ei lainkaan sovi nykyaikaiseen yhteiskuntaa, vaan tulee luottaa ihmisiin. Minusta on selvää että ihmiset haluavat tehdä oman panoksensa perheidensä ja lastensa hyväksi ja suomalaisen yhteiskunnan hyväksi, kun yhteiskunta vastaavasti pitää huolta kansalaisistaan ja suojelee ihmisiä silloin kun se on tarpeen. Yhteiskunnan sisäinen solidaarisuus on osa toimivaa yhteiskuntaa.

Ei pidä sortua luulemaan, että markkinatalous ratkaisee kaikki asiat ja voittoa tekevät pankit itsesäätelyllään muka hoitaisivat asiat muka asiakkaiden eduksi ja hyväksi. Työpaikoilla ja asuma-alueilla kuten muuallakin yhteiskunnassa tarvotaan edunvalvontaa. Perustelut eivät aina paina ja panostuskeinoja kuten lakkoa siksi myös tarvitaan ja lakko-oikeus on välttämätön osa oikeusvaltion toimintaa. Samoin kansalaistoiminta erilaisissa asioissa on tärkeää.

Uskon myös siihen, että asiaperusteluilla on merkitystä ja sitä on osaltaan asiantuntijatyö, jota teen. Voisin myös listata suuren määrän asioita joissa on ollut merkitystä myös omassa työssäni, mutta on myös asioita joissa on erittäin vaikea vaikuttaa. Tällainen on pitkäaikaistyöttömyyden hoitaminen, koska yleinen ilmapiiri on päätöksenteossa muokattu sellaiseksi että varoja ei haluta lisätä. Tämä on tehty osittain mm. käyttämällä väärin ja tulkitsemalla väärin tutkimustuloksia. Ratkaisevia eivät kuitenkaan ole nämä tutkimustulokset ja niiden väärin käyttö, vaan ratkaisevaa on, että vallalle ovat päässeet asenteet, joiden perustella yhteiskunnan ei pidä ottaa vastuuta työllistämisestä pitkäaikaistyöttömyyden ja nuorisotyöttömyyden kohdalla. Nuorisotyöttömyyden kohdalla asenteet eivät ole aivan yhtä tiukkoja kuin pitkäaikaistyöttömyyden kohdalla mutta tulokset ovat erittäin kehnot. Tässä kohtaa tarvitaan suunnan muutos. Miten?

9. Kansanedustajaehdokkuus ja asioiden nostaminen esille

Onko minun sitten olla ehdokkaana? On tietenkin niin, että työssä tekemällä työt hyvin ja kokemuksella sillä paljonkin merkitystä, mitä teen ja sanon. Osaltaan erityisesti siksi, kun koetaan että tuntee asiat ja selvittää niitä parhaalla tavalla siten kuin osaa avoimesti ja ilman vääristelyä mihinkään suuntaan niin että syntyy luotettavuus. Jos sitten on jotain korjattavaa, sanoo senkin, mutta hoitaa asiat niin, että laadukkuus tietämyksessä ja siinä mitä tuo esille, on tunnettua. Myöskin hoitaa asian selvittämistä niin, että selvittää kriittisiäkin puolia, ei tyrkytä mielipiteitään ja arvostaa muiden sanomista ja on kuunteleva ja ottaa huomioon ja koko ajan myös kehittää ajatteluaan ja muokkaa näkemystään uuden tiedon perusteella niin, että on ajan tasalla. Toimeentuleminen eri ihmisten kanssa ja eri päättäjien kanssa on osa tätä kuitenkin myös niin, että tuo esiin näkemyksensä ja niiden perustelut. Päättäjät sitten tekevät päätöksiä toivottavasti parhaan mahdollisen tiedon ja keskustelun pohjalta.

Vaarantaako siis ehdokkuus asiantuntija-asemaa? Joutuuhan sitä kokemaan kaikenlaista ja suuri vaikeus on, että politiikassa henkilöitä luokitellaan sen mukaan, millä listalla on ehdokkaana ja sen perusteella määritellään suhtautumista riippumatta, millainen henkilö itse on. Huonommillaan heitellään erilaista lokaa toisiin puolueisiin ja niiden ehdokkaisiin.

Nämä ovat tietenkin vaikeita asioita. Ongelma on, että jos toimii luottamustehtävässä kansanedustajana, kunnan valtuutettuna tai muualla, on vaikea tai mahdoton tulla valituksi, jos ei ole jollain listalla. Onko sitten alistuttava siihen, ettei voi lainkaan olla ehdokkaana tällaista pulmien takia? Minusta se ei olisi hyvä asia, koska silloinhan luotettavasti toimivien, asiantuntevien ja kansalaisten asioita hoitamaan pystyvien ihmisten olisi jätettävä luottamustehtävät. Minusta on parempi miettiä, miten pystyy hoitamaan luottamustehtävää niin, että välttyy haitoilta ja hoitaa asiat hyvin. Ainakin itse koen että siihen on keinoja. Miten siis toimisi valittuna kansanedustajana?

10. Miten toimisin kansanedustajana

Keskeistä olisi, että rakentaisin kontakteja muihin kansanedustajiin eri puolueissa ja hakisin sellaisia asioita, joista voisi löytyä yhteistä näkemystä niin paljon, että niitä voitaisiin viedä eteenpäin. Keskustelutilaisuudet ym. olisivat tarpeen, koska keskusteluiden kautta näkemykset muokkaantuvat. Valtion hallinnon virkamiehiin olisin paljon yhteydessä koska tunne hyvin ihmisiä eri puolilta, koska ole kauan valtiolla töitä tehnyt. Tähän tapaan saisin nostettua käsittelyyn asioita, joita voisi saada toteutettua. Eli pelkkä puhuminen eduskunnan salissa ei riitä, vaan tulee saada tuloksia. Uskon kuitenkin siihen, että perusteluillani olisi painoarvoa ja tietenkin kehittäisin niitä ja kuuntelisin, mitä toisilla on sanottavaa.

En lähtisi haukkumaan muita puolueita tai tölvimään muita kansanedustajia. Kyllä perusasia on rakentaa tukea tärkeäksi kokemilleen asioille ja hakea niitä kysymyksiä ja asioiden edistämistapoja, jotka tuloksi voisivat tuoda. En siis missään tapauksessa olisi mikään puoluepoliitikko jos poliitikko ollenkaan siinä mielessä kuin se yleensä mielletään. Koen tehtävän luottamustehtäväksi tehtävänä hoitaa niitä asioita eteenpäin, joita olen kertonut hoitavani kansan edustajana, ja joiden takia olen saanut tukea suomalaisilta ihmisiltä ja äänestäjiltä. Olen luottamustehtävissä kansanliikeihminen ja vierastan tavattomasti korkeita puolueiden välisiä raja-aitoja. Kun ajetaan tärkeää asiaa eteenpäin, en ala kyselemään puoluekantoja tai jäsen kirjoja vaan tärkeä on ajaa asioita eteenpäin yhteisvoimin yli puoluerajojen.

Mutta yritän toimia tähän tapaan myös ehdokkaana. Ehdokkuus on tapa nostaa esiin tärkeitä asioita ja sitä tarvitaan. Siinä on vaara leimatuksi joutumisesta mutta minkä sille voi muuta kuin sen, ettei ainakaan itse ole antamassa aihetta sille.

Olennainen asia on, että kansanedustajana käyttäisin paljon aikaan eduskunnassa käsiteltävien asioiden selvittelyyn tilaisuuksissa ja ihmisille, koska on tärkeä, että ihmiset mahdollisimman hyvin tietävät, mitä käsitellään, mitkä ovat perustelut ja mitä kantaa eri henkilöt eduskunnassa asioissa edustavat. Se on osa tarpeellista yhteiskunnallista keskustelua, joka vie asioita eteenpäin ihmisten tahtomalla tavalla ja niin, että kansanedustajien tekemisiä seurataan. Yritän myös hoitaa yksittäisten ihmisten luottamusasioita, joskin vaikeus on asioiden suuri määrä, mutta jos jonkin tärkeän asian saa hoidetuksi, se auttaa muussakin.

On muutama keskeinen asia, joiden osalta pidän tärkeänä että tiedetään, mitä eduskunnassa kansanedustajana tulisin äänestämään.

EU-jäsenyyden sisällyttämiselle perustuslakiin äänestän ei. Esitin aikoinaan vahvaa EU-kritiikkiä erityisesti siksi, että kansalaisille luvattiin katteettomasti asioita, joita EU ei tuo tullessaan. Tutkijana minun velvollisuuteni oli eritellä todellisia vaikutuksia. En kuitenkaan ole sitä mieltä, etteikö EUassa pitäisi toimia kun siellä tosiasiassa Suomi jäsen kuitenkin on. Parannuksia on yritettävä saada aikaan sielläkin, mutta poistaisin keskitetyn päätösvallan ja muuttaisin sen toiminaan yhteistyöpohjalla, jolloin päätösvalta palautettaisiin itsenäisille maille. Jos on niin, että EU on jo mennyt niin syvälle keskitetyn päätösvallan suuntaan, että sen muuttaminen ei enää ole mahdollista, olisi rakennettava toisenlainen eurooppalainen yhteistyö. Tämä voi tulla eteen joka tapauksessa, jos EU tai euroalue tai molemmat hajoavat, mikä on aivan mahdollista. Tämän varalle ja vaihtoehtojen avaamiseksi on joka tapauksessa tarpeen valmistella suunnitelmat sen varalle, jos euroa ei enää ole tai EU nykymuodossaan hajoaa.

Tässä on kuitenkin myös se olennainen asia, että haluan puolustaa Suomen itsenäisyyttä ja kaikkien muidenkin kansojen oikeutta päättää omista asioistaan itsenäisesti. Minulle se ei tarkoita kansainvälisyyden hylkäämistä, vaan tulevaisuuden maailmaa rakennetaan kansojen yhteistyöllä kaikkien kansojen oikeuksia samalla kunnioittaen. Uskon, että se johtaa parempiin tuloksiin kuin pakottaminen ja alistaminen ja valtakeskittymät. Olennaista on, että meillä Suomessa näissä asioissa saavutetaan laajaa yhteisymmärrystä sillä enemmistöillä jyrääminen ja kansan jakaminen eivät ole hyvä asia, koska olemme pieni kansa ja tarvitsemme ratkaisuja joilla on kansan laaja tuki.

Minusta on tärkeä kehittää sellaista yhteistyötä, missä Euroopassa yhteistyössä on päästy eteenpäin. Se on arvokasta. Emme kuitenkaan voi antaa kansallista päätösvaltaamme pois vaan asiat tulee tehdä sopien eikä niin, että jokin EUn elin jossain joka enemmistöpäätöksellä velvoittaa meidät. Myöskin pitää olla siivilä, ettei kaikkia tyhmiä asioita aleta toteuttamaan, joita yritetään määrätä toteutettavaksi.

11. Suomen pitäminen sotilaallisesti liittoutumattomana, irtautuminen Afganistanin sodasta ja rauhaturvatehtävät YKn lipun alle

Suomen tulee säilyttää oma ulkopolitiikkansa ja turvallisuuspolitiikkansa. Yhteistyötä voidaan tehdä, mutta on tärkeä pitää kiinni siitä mikä on meille arvokkainta, sotilaallisesta liittoutumattomuudesta ja oikeudesta olla ulkopuolella suurvaltojen eturistiriitojen ulkopuolella sovittelijana ja rauhan rakentajana. Me olemme pieni maa ja historian opetus on, että asioita ei ratkaista voiman käytöllä vaan edistämällä sovittelua ja neuvotteluja ja ratkaisemalla niitä asioita, jotka ovat konfliktien ja sotien taustalla. Tarkoitan tällä sitä, että olemme edistämässä sitä, että ratkaistaan sosiaalisia ja yhteiskunnallisia kysymyksiä ja edistetään sitä, että ihmisillä olisi työtä ja toimeentulo ja oikeus itsensä kehittämiseen. Monien sotien taustalla on se, että on raharikas yläluokka, joka ei piittaa kansan eduista eikä yhteiskuntia kyetä siksi uudistamaan niissä asioissa missä se on välttämätöntä. Meillä on tästä vuoden 1918 kokemus. Miksei ennen sitä toteutettu kahdeksan tunnin työaikalakia, vapautettu torppareita ja edistetty kansan oikeuksia muilla tavoin koska tällainen olisi johtanut yhteiskunnan uudistamiseen tavalla, joka olisi poistanut syyt sisällissodalta. Suomen kansaa yhdisti se, että kansa oli valmis ottamaan vallan kansalle ja kansan valitsemalle eduskunnalle ja maamme itsenäisyyteen. Välttämättömät uudistukset olisivat olleet avain siihen, että itsenäisyyden tielle olisi päästy ilman sisällissotaa. Syy ei ollut Suomen kansan sen enempää punaisten kuin valkoistenkaan puolella vaan uudistuksia kannatettiin laajasti. Opetus tähän päivään on, että uudistukset on välttämättä tehtävä hakien sellaisia kysymyksiä, jotka yhdistävät kansaa ja voivat olla pohjana yhteiselle toiminnalle. Sillä vältetään, että esimerkiksi ulkopuoliset pääsevät sekoittamaan asioita ja ajamaan kansalaisryhmiä toisiaan vastaan.

Tästä voisi kirjoittaa paljon lisää, mutta vedetään tästä johtopäätös nykypäivään. Mielestäni Suomen tulisi Afganistanin osalta toimia niin, että vetäytyisi NATOn alaisesta toiminnasta ja siirtyisi toimiaan Suomelle sopivaan tapaan YKn lipun alle, jolloin emme olisi osapuoli sodassa. NATO on sotilasliitto, vaikka Martti Ahtisaari kuinka yrittää muuta sanoa, ja NATO edustaa siihen kuuluvien maiden sotilaallisia intressejä eikä ole mikään rauhan järjestö. Suomen tulisi sitten edistää neuvotteluja sovitteluratkaisun aikaansaamiseksi siten, että ratkaisuun sisältyy Afganistanin talouden ja yhteiskunnan kehittämisohjelma, jota aletaan maailmanmittaisesti rahoittamaan jolloin sotaan tuhlatut rahat voidaan siirtää tällaiseen tarkoitukseen. En kuvaa tätä ajatusta tässä pidemmälle, mutta ajatus on, että olemme pienenä maana edistämässä rauhaa ilman, että tarvitsee ajatella, että asetumme konflikteissa vastapuolen puolelle, ja tuemme sitä, että löytyy yhteisiä asioita, joiden perustalle sovittelu- ja neuvotteluratkaisu voidaan rakentaa.

Tämä on Suomi-kuvaa maailmalla, joka on myöskin hyvä asia elinkeinoelämällemme ja taloudelliselle toiminnalle. Siinä on kumminkin myös tärkeää, että yritykset, jotka yhdistetään Suomeen, toimiva eettisesti oikein ja huolehtivat että työelämä- ja palkkausasiat hoidetaan asianmukaisesti ja hyvin.

12. Valtion tulee suojata kansalaisia

Ei pidä kuitenkaan unohtaa, että meillä ja Suomen valtiolle on vastuu siitä, ettei suomalaisia kohdella väärin maailmalla ja valtion tehtävä on suojella tällaisissa asioissa.

Mutta sama velvollisuus on valtiolla myös kotimaassa. Se koskee tietenkin fyysistä turvallisuutta ja suojaa rikollista toimintaa vastaan. Se kuitenkin koskee myös Suomen perustuslakiin kirjattuja oikeuksiamme ja ihmisoikeuksia, joiden noudattamiseen Suomi on valtion sitoutunut. Se tarkoittaa että näitä oikeuksia tulee toteuttaa myös muussa lainsäädännössä ja käytännössä.

Tässä on kolme tärkeää asiaa. Ei ole päättäjän tai viranomaisen valinnassa miten hän tällaisissa asioissa toimii eikä olen niin, että kansalaisen on siihen tyytyminen, vaan kansalaisella, meillä suomalaisilla on oikeus siihen, että asiat käsitellään perusoikeuksiemme mukaisesti, ja päättäjillä ja viranomaisilla on velvollisuus tähän. Asiat eivät tietenkään ole läheskään aina helppoja, mutta kun viranomaistoiminnassa lähtökohtana on, että ollaan palvelutehtävässä tehtävänä hoitaa henkilöiden ja myös muiden kuten yritysasiakkaiden asiaa parhaalla mahdollisella tavalla, monet asiat silloin sujuvat ja ratkaisuja löytyy. Huonoa toimintaa on tehdä päätöksiä tietäen, että tulee ongelmia, ja hautadata asia jokin valituselimen ratkaistavaksi. Tällaisesta on tullut liian yleistä ja siitä tulee päästä eroon.

Toinen asia on se, että asiat tulee yhteiskunnassa ja talouspolitiikassa hoitaa niin, että yhteiskunta kykenee selviytymään velvoitteistaan kansalaisia kohtaan. Tässä asiassa keskipisteessä on korkea työllisyys ja se, että pitkäaikaistyöttömyys saadaan ratkaistua. Sen ylläpitämistä ei voida sietää. Asiat on hoidettava niin, että se voidaan ratkaista ja turvata ihmisille perustoimeentulo ensisijaisesti turvaamalla työtä ja sen rinnalla muu sosiaaliturva ja opintotuet ja muut elämisen perusedellytykset. Tärkeä osa tätä on, että kukin teemme osuutemme työstä kukin meille sopivalla tavalla ja meillä ovat vastaavasti oikeutemme opiskeluun, toimeentuloon työttömyyden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden varalle ja demokraattiset oikeutemme. Jotta tämä kaikki toimii, keskeistä on, että talous- ja yhteiskuntapolitiikka hoidetaan tätä kaikkea tukevalla tavalla.

Kolmas asia on se, että on aika moista kaksinaamaisuutta neuvot muita muualla maailmassa toimimaan mielestämme oikein, jos meillä vastaavissa asioissa toimitaan väärin. Siksi se, että puolustamme oikeutettuja oikeuksiamme koti-Suomessa, on keskeistä sen kannalta, että voimme omalta osaltamme olla esikuvana, miten mielestämme asioita voitaisiin muuallakin hoitaa ottamalla tietenkin oppia myös muualta maailmasta. Emme voi asettaa itseämme muiden yläpuolelle mutta emme myöskään ole kenenkään alapuolella vaan kansakunta maailman kartalla, joka voimme olla ylpeitä itsestämme ja maastamme ja sen rakentajista ja samalla arvostaa muita ja heidän saavutuksiaan ja kulttuurejaan. Ja vielä niin, ettei ole puhdasta jakoa me ja muut, vaan olemme osa samaa ihmiskuntaa kuin muutkin samaa kansojen perhettä niin, että kullakin on samalla oma yksilöllisyytensä ja erilaisuutensa.

Talouspolitiikan linjauksissa on muutama tärkeä seikka, jotka olisi tarpeen ottaa huomioon, ettei tehtäisi virheitä.

Tätä finanssikriisin aikaista laskusuhdannetta hoidettiin aivan eri tavalla paremmin kuin 1990-luvun lamaa, jossa tehtiin katastrofaalisia virheitä leikkaamalla kysyntää laskusuhdanteessa ja syöstiin väärillä toimilla talouttamme syövereihin, joihin ei ollut välttämätöntä ajautua, ja pahennettiin työttömyyttä täysin vääränlaisella politiikalla. Valittiin siis linjaus sillan rakentamiseksi huonon vaiheen yli. Olin työssäni siinä tilanteessa vuoden 2008 syksyllä, että tehtäväni oli arvioida tilanne erilaisissa hyvinkin huonoissa vaihtoehdoissa, ja tein silloin tämän pohjalta 16 kohdan linjauksen, jossa lähes kaikkea toteutettiin.

Tehtiin kuitenkin myös virheitä ja tässä haluan nostaa päällimmäiseksi sen, että ei lähdetty estämään pitkäaikaistyöttömyyden ja nuorisotyöttömyyden nousua vaikka hyvin tiedettiin, että tällaisen tilanteen seurauksena ne nousevat. Tämä johtui väärästä politiikkalinjauksesta.
On virheellinen ajatus, että pitkäaikaistyöttömyys hoituisi ilman suoraa työllistämistä ja palkkatukia. Työllistymisen kynnys kasvaa työttömyyden pitkittyessä. On myös virhe jakaa työttömät kolmelle eri luukulle niin, että sosiaalipolitiikaksi ajateltu toiminta on yhdellä luukuista. Tällainen ihmisten luokittelu karsinoihin aiheuttaa haittaa eikä sillä voi korvata sitä, että tosiasiassa resursseja osoitetaan liian vähän. Tämä on Suomessa toteutetun työllisyyspolitiikan paha kipupiste, kun näitä asioita ei hoideta.

13. Verotuksessa ei tule edetä tasaverotukseen vaan tulo- ja varallisuuseroja tulee vähentää - se tukee oikeudenmukaisuutta sekä työllisyyttä

Nykyisessä tilanteessa meillä ei ole varaa uusiin tuloverokevennyksiin paitsi inflaatiotarkistuksiin, koska valtion ja kuntien tulot ovat pienemmät kuin menot talouden laskusuhdanteen aiheuttaman velkaantumisen jäljiltä ja menoja kasvattavat erityisesti terveys- ja sosiaalipalveluiden lisääntyvät tarpeet väestön ikääntyessä. Velkaantumista vielä lisäsi työnantajien kansaneläkevakuutusmaksujen poistaminen, joka oli perusteltua rajata ainoastaan työvaltaiseen yritystoimintaan. Emme voi antautua sellaiseen veropopulismiin, jossa tuloverotusta luvattaisiin lisää keventää vaan päinvastoin suurimmissa tuloissa lisätulojen veroprosenttia voidaan nostaa laskemisen sijaan. Tällä voidaan rajoittaa tuloerojen kasvua haittaamatta työn tekemistä, kun lisäykset rajataan sellaisiin tulotasoihin, jotka ovat perusteettomia. On tarpeen ottaa huomioon, että eniten suurimpien tulojen verotusta on alennettu vuodesta 1995 alkaen ja verotulomenetykset ovat miljardeja euroja. Niitä ovat lisänneet suurten pääomatulojen erityisen keveä verotus ja onkin täysin perusteltua, että niissä aletaan noudattamaan samankaltaista asteikkoa kuin ansiotuloissa niin, että veroprosentti on suurempi kuten 35 % tai 40 % suurimmissa pääomatuloissa nykyisen 28 %n sijasta.

Siten verotulojen lisäämisessä käytettävissä olevia perusteltuja keinoja ovat pääomatulojen progressiivisuus niin, että suurissa pääomatuloissa on suurempi veroprosentti, varallisuusveron palauttaminen suuriin varallisuuksiin, pankkivero pankkien varallisuuteen esimerkiksi Yhdysvaltain ja Englannin malliin ja tuloverotuksen nostaminen kaikkein suurimmissa tuloissa.

Meillä puhuttiin aiemmin jakovarasta kuvaamaan sitä, missä määrin julkisia menoja voidaan lisätä, mutta nyt on puhuttu kestävyysvajeesta kuvaamaan sitä, paljonko olisi leikattava. Tämä kestävyysvaje kutistuu olemattomiin, jos työllisyyskehitys on hyvää, koska silloin on parempi veropohja ja ihmiset saavat toimeentulonsa kattavammin ansiotyöstä ja on vähemmän työttömyyden kustannuksia. Siksi arvonlisäveron korotukset ovat erityisen haitallisia, koska ne leikkaavat kysyntää ja nostavat lisäksi hintoja, jotka muutenkin ovat nousussa.

Verotusta ei ole perusteltua muuttaa niin, että tuloverokevennyksiä rahoitettaisiin arvonlisäveroilla. Se lisäisi tuloeroja, koska pienituloiset maksavat kulutusveroja suuremman osan tuloistaan kuin suurituloiset, ja tuloverokevennykset taas keventäisivät enemmän suurituloisimpien verotusta. Se olisi epäoikeudenmukaista. Samalla siitä olisi haittaa työllisyydelle, koska suurimmissa tuloissa tuloverokevennyksiä ei käytettäisi palveluiden ja tavaroiden kysyntään paitsi kerskakulutukseen ja pienituloisten kohdalla arvonlisäverotus alentaisi palveluiden ja hyödykkeiden kysyntää. Tämä vähentäisi kysyntää ja haittaisi työllisyyttä. Palveluiden kysyntä tai koulutuksen hankkiminen ei kuormita ympäristöä mutta tukee työllisyyttä. Hyödykkeidenkään kysyntä ei ole ympäristöä kuormittavaa, kun se kohdistuu menoja vähentävään energian käytön vähentämiseen, joukkoliikenteeseen ja tarpeellisiin hyödykkeisiin. Siksi kysynnän rajoittaminen ole ympäristön kannalta sellaisenaan tarpeen, vaan ratkaisevaa on kysynnän rakenne. Kulutuserojen tasaaminen puolestaan mahdollistaa hyvinvointia kaikille ettei ajauduta sellaiseen, että joillakin on varoja mieli määrin ja toiset joutuvat kitumaan toimeentulon rajamailla ja velkaantumaan.

Verotuloja on perusteltua täydentää muuttamalla pääomatulojen verotus progressiiviseksi niin, että suurissa pääomatuloissa on suurempi veroprosentti kuten työtuloissakin, pankkiverolla, ottamalla varallisuusvero suuriin omaisuuksiin uudelleenkäyttöön, nostamalla suurimpien tulojen tuloveroprosenttia ja verottamalla ympäristön kannalta erityisen haitallista kulutusta. Varoja tulee käyttää työllisyyteen ja peruspalveluihin sekä perusturvan parantamiseen ja mm. rataverkoston kehittämiseen ja tulee ottaa huomioon, että tällä tavalla käytetyt varat eivät ole pelkästään menoja vaan tuovat myös lisää verotuloja ja vähentävät syrjäytymisestä ja asioiden heikosta hoitamisesta johtuvia menoja.

Työllisyyden kannalta on tarpeellista vahvistaa yrittämistä ja sen edellytyksiä. Se ei tarkoita, että kaikkien pitäisi ratkaista tilanteensa yrittämällä. Se olisi osa yhteiskunnan vastuun pakoilua. Mutta tilaa on myös yrittämiselle ja yrittävät palkkaavat toisia töihin ja se on tärkeää. Tätä on tarpeen edesauttaa. Asianmukaiset työehdot on tarpeen turvata, ja siksi yrittämisen edellytyksiä on tarpeen turvata monin eri tavoin. Yksi keskeinen kysymys on verotus jonka tulee olla järkevää toiminnan jatkuvuuden kannalta. Työvaltaisten pienyritysten kohdalla arvonlisävero on erityisen hankala vero, koska se vaikeuttaa työllistämistä eikä edes mene suoraan palkansaajan hyväksi kuten eläkemaksut ja muut työnantajamaksut.

Pidän perusteltuna, että aktiivisen työvoimapolitiikan ja suoran työllistämisen ja työllisyystukien rinnalla verotusta porrastetaan pienten yritysten työllistämistä suosivalla tavalla sekä pitkäaikaistyöttömien ja nuorten työllistämistä tukevalla tavalla. Tämä koskee osaltaan arvonlisäveroa. Kun ajatellaan, että mitä eroa siinä on, onko työllistäjä suuri tai pieni työnantaja niin sillä on. Pienyritys tekee suuremmassa määrin työtä, jossa työn ja työkustannusten sekä oman työn osuus on suuri. Tällaista työllisyyttä ei pitäisi hankaloittaa erilaisella kuormittamiselle, joka ei ota huomioon toiminnan erityisluonnetta. Usein kyse on myös toiminnan aloittamisesta ja sen helpottaminen on perusteltua.

Työikäisten täystyöllisyys ja työttömyyden alentaminen on avainkysymys vastauksena työikäisen väestön vähenemiseen ja vanhusväestön lisäykseen

Maahanmuuttokeskusteluun en halua liiaksi puuttua, koska minulle on tärkeintä toimia sen puolesta että ihmisillä on työtä ja toimeentuloa ja että ihmisillä elämä on hyvällä mallilla ja Suomella menee hyvin ja meillä on hyvät ja toimivat kansainväliset suhteet ja hoidamme myös ympäristöasiat ja turvaamme, että on rauha. Haluan kuitenkin tehdä selväksi, että en hyväksy toisten ihmisten huonoa kohtelua. Tuntuu hyvin pahalta, jos vaikeassa asemassa olevia kohdellaan huonosti ja sitten aiheutetaan vaikeutta heidän perheilleen ja lapsilleen.

Pidän selvänä, että liian suuri maahanmuutto aiheuttaa hankaluutta asioiden hoitamisessa ja on ensisijaista yrittää vaikuttaa siihen, että ihmiset eri puolilla maailmaa voisivat elää ja hankkia toimeentulonsa kotiseuduillaan ja kotimaissaan ilman sotia, väkivaltaa ja pakolaisuutta. Väestön ikääntymisen vaikutukset meillä on hoidettavissa ensi sijaisesti siten, että turvaamme korkean työllisyyden ja työtä tarvitseville ja saamme työttömyyden alas ja pitkäaikaistyöttömyyden kokonaan pois. Silloin meillä on työtätekeviä riittävästi ja vientiä varten, kotimaista tuotantoa varten ja turvaamaan palvelut. Olennaista on samalla turvata työtä Suomessa asuville ulkomaalaisille täällä vallitsevilla työehdoilla ettei ulkomaista työvoimaa käytetä verotuksen kiertämiseen ja palkkojen alentamiseen. Maahanmuuttoa tulee tulevaisuudessakin olemaan, mutta näen, että se on hyväksyttävää meidän suomalaisten näkökulmasta, kun yhteiskuntapolitiikkaa on rakennettu siten, että meillä on täystyöllisyys ja työehdot ovat sopimusten mukaiset ettei niitä kierretä alipalkkauksella.

On tärkeää johtaa asioita humanitaarisella otteella samalla niin, että huolehdimme kansalliset etumme koska ilman sitä, että itse huolehdimme, eivät muutkaan sitä tee. Vastaavasti on paikallaan, että muut kansakunnat huolehtivat kansalliset etunsa. Kansalliset edut eivät minun ajattelussani tarkoita toimintaa muiden kustannuksella, vaan kansainvälistä yhteistyötä rakentaen. Kansallisen edun nimissä ei myöskään saa toimia omia kansalaisia vastaan vaan toimintalinja tulee rakentaa niin, että kansalaisten oikeudet tulevat turvatuiksi. Se on lähtökohta.

14. Vaalisyrjinnästä tulee Suomessa päästä eroon

Vaaliraha-asiaa kommentoin sen verran, että meillä on jo pitkään ollut syrjivä järjestelmä, jossa kaikki eivät ole olleet vaaleissa samalla viivalla. Järjestelmä on toiminut epädemokraattisesti siten, että eduskuntapuolueet ovat jakaneet keskenään puoluetukea ja yleisradion ohjelma-aikaa ja muut on syrjitty. Tämä on epädemokraattista ja sillä yritetään saada aikaan, että ihmiset joutuvat toimimaan ainoastaan olemassa olevien eduskuntapuolueiden kautta. Se on pulmallista senkin kannalta, että joutuu osallistumaan niiden väliseen kilpailuun osapuolena.

15. Yhteistyön rakentamisen lähtökohtia

On tietenkin niin, että monilla puolueilla ja ehdokkailla on aivan hyviä tavoitteita, mutta olen halunnut korostaa toimintaa yli puoluerajojen asiakysymyksissä, jotka yhdistävät laajasti ihmisiä ja jotka puuttuvat yhteiskuntamme todellisiin epäkohtiin kuten minulle tärkeään työttömyyteen.

Käytännössä suhtautumistapani merkitsee, että voi hyvin työskennellä eri puolueista olevien päättäjien, ministerien ja muiden kanssa tärkeissä asioissa ja edustaa maatani, Suomea, kansainvälisissä tehtävissä, mikä mahdollisuus minulla on vuosien mittaan eri tilanteissa ollut. Ja olen siitä ylpeä ja haluan tehdä asiat hyvin maani hyvää mainetta vaalien.

Kuitenkin heti kun toimii luottamustehtävissä, joutuu tilanteeseen, että on jollakin listalla ja sitten lokeroidaan ja leimataan. Ehdokkuuden tarkoituksena näen niiden asioiden esiinnostamisen, joita pidän tärkeänä, ja jos tulen valituksi luottamustehtävään, kuten kansanedustajaksi, pyrin edistämään niitä asioita parhaani mukaan. Sama koskee sitä, jos olisi ministerinä hallituksessa, ja koen pystyväni hoitamaan pitkäaikaisen kokemuksen pohjalta ministeriöissä ja asiantuntijana hoitamaan käytännössä mitä tahansa ministeriötä ja uskon kokemukseni riittävän myös kaikkein vaativimpien tehtävien kuten tasavallan presidentin tehtävin hoitamiseen ja yrittäisin hoitaa tehtävät niin, että tukeani olisi kansan laaja luottamus yli poliittisen rajojen.

Miksi sitten olen ehdokkaana Suomen Työväenpuolueen ehdokaslistalla? Se ei ole ratkaisevaa, onko se pieni tai suuri, vaan se, mille perusajatukselle toiminta rakentuu. Tärkeänä pidän yhteistyöajatusta. Se tarkoittaa sitä, että se kokoaa toimimaan yhdessä erilaisista lähtökohdista olevia erilaisilla tavoilla ajattelevia ihmisiä painottaen kansalaisten kannalta tärkeitä asioita, työtä, toimeentuloa, huolehtimista ympäristöstä ja sitä, että asioita on ratkaistava kansanvallan keinoin demokratiaa ja kansalaisoikeuksia kunnioittaen eikä väkivallalla tai muulla ylhäältä johdetulla vallan käytöllä. Sodat kuuluvat historiaan, eivät enää tähän päivään ja tulevaisuuteen.

Mutta olennaista on, ettei lähdetä siitä, että muiden on ajateltava siten kuin kukin itse ajattelee tai että muiden tulee suostua jonkun johtajuuteen, vaan niin päin että yhdessä etsitään yhteisiä ratkaisuja ja edistetään yhteisiä tavoitteita ja johtamaan valitaan se, joka pystyy parhaalla tavalla edustamaan ja hoitamaan yhteistä asiaa. Niissä asioissa, joissa on erilaista kantaa, kaikille on oikeus edistää omaa näkemystään, mutta ketään ei voida pakottaa hyväksymään jotain, vaan yhteiselle listalle otetaan asiat, joista on laaja yhteisymmärrys. Tämä on minusta oikea tapa koota ihmisiä laajasti.

Olennaista on kuuntelemisen taito, että osaa ottaa huomioon, mitä toiset sanovat. Olennaista on samoin luotettavuus, että voidaan luottaa, että edistetään niitä asioita, mitä sanotaan ja seistään sanojen takana. Jos tulee tilanteita, ettei tavoitteita saa läpi ja on edessä jonkin muun ratkaisun hyväksyntä, asiaa tulee ennalta selvittää ja kuunnella, onko asialla hyväksyntä.

Eli minusta on oikein yrittää rakentaa kansalaislähtöisempää toimintatapaa jossa ei jyrätä enemmistöillä vaan etsitään hyväksyttäviä ratkaisuja eikä minkäänlaista syrjintää hyväksytä.

Minusta tällainen suhtautumistapa uudistaa suomalaista yhteiskuntaa sisältä ja kansanvaltaamme toimivammaksi ja sen eteen haluan työskennellä. Se koskee myös valtion palveluksessa olemista. Näen asian niin, että kaikkia on kohdeltava samalla tavoin puoluekannoista tai muista eroista riippumatta ja niin, että työssäni olen palvelutehtävässä tehtävänäni yrittää käsitellä ja ratkaista asioita ihmisten näkökulmasta olematta kenenkään yläpuolella kuten ei myöskään alapuolella. Yhdenvertaisuuden ja hyvin toimintaperiaatteiden tulee olla osa suomalaista yhteiskuntaa.

Koin aikoinaan Suomen Kansan Demokraattisen Liiton SKDLn sellaiseksi, että siinä yritettiin tähän tapaan yhdistää kansaa työn, toimeentulon, demokratian ja rauhan puolesta ilman syrjimistä. Käytännössä asiat eivät sitten toimineet niin hyvin kuin oli tarkoitus ja liitto hajosi. Se oli suuri vahinko. Miksei yhteistyötä kyetty rakentamaan yli enemmistö-vähemmistö-raja-aitojen yksinkertaisesti vain hyväksymällä, että on erilaisia näkemyksiä, mutta on yhdistäviä tavoitteita? Hyvällä tavalla johdettuna SKDL olisi voinut hyvin edustaa niitä nuoria, jotka olivat aikoinaan Koijärvi-liikkeessä, ja jotka muodostivat sitten Vihreän liiton. Samoin SKDL olisi pystynyt toimimaan niiden ihmisten kanavana, jotka nyt ovat äänestämässä Perussuomalaisia. Asia voi tuntua vaikealta ajatella, kun nämä kaksi liikettä ovat nyt niin paljon toisiaan vastaan. Minusta ratkaisun avain on kumminkin siinä, että työllisyyttä voidaan hyvin edistää tavoilla, jotka ovat ympäristön tilaa parantavia eivätkä vastakkaisia.

Vasemmistoliittolaisuus sopii tietenkin hyvin hoidettuun SKDL-ajatukseen, jossa ajatus on koota kansaa laajemmin kuin mikä on Vasemmistoliiton perusajatus. Ajatus on siis kansan demokraattisen yhteistyön rakentamisesta ja vasemmistolaisuus on ilman muuta tässä mukana ja yhtä lailla sosiaalidemokraatit, jotka näkevät laaja-alaisemman yhteistyön merkityksen.

Entä kommunisti? Ilman muuta on niin, että työpaikoilla kommunisteilla on ollut vuosikymmenten mittaan erittäin tärkeä merkitys työväen etujen puolustamisessa samoin kuin maaseudulla ja monilla muillakin tavoin. Ja on aivan väärin syyttää suomalaisia rehellisiä kommunisteja siitä, mitä joku on jossain tehnyt. On myös maailmanmittaisesti niin, että kommunistit ja kansanrintama-ajatus oli tärkeässä asemassa Hitlerin ja Mussolinin ja fasismin kukistamisessa. Espanjassa sisällissodan keskeinen henkilö tasavaltalaisten puolella oli kommunisti, nainen, Dolores Ibarruri, joka kirjoitti kirjan Ainoa tie. Kun Espanja vapautui Francon vallasta 1970-luvun alussa, hän oli vielä elossa ja puhui Espanjan kansalle, ja Espanjan kansa itki. Tunteet nousivat esiin.

On kuitenkin niin, että tämän päivän Suomessa kommunisti eivät saa määrällisesti suurta kannatusta hyvin paljon johtuen siitä, että asiat eivät kuitenkaan ole menneet siten kuin on odotettu eivätkä ihmiset halua rahan valtaa, mutteivät sen tilalle muunkaanlaista vallankäyttöä. Aika ei ole kypsä muutoksille, joiden suhteen ihmiset ovat epävarmoja.

Lähden siitä, että muutoksilla ja uudistuksilla, joita maassamme tehdään, on oltava kansalaisten laaja hyväksyntä. Omassa työssäni ja luottamustehtävissä haluan edustaa Suomen kansaa ja kansalaisia ihmisten toiveiden ja parhaani mukaan enkä lähde tekemään mitään sellaista, millä ei ole laajaa kannatusta ja hyväksyntää. Ja ihmiset oikeutetusti odottavat luottamustehtäviin valittujen toimivan näin. Koska asioiden edistäminen vaatii laajempaan kannatusta kuin mitä kommunistit voivat saada, kommunistien on järkevää toimia kansalaistoiminnassa ja vaaleissa yhteistyöjärjestöissä ja muussa yhteistyössä niin, että kommunistit-sana ei ole yhteistyöjärjestön nimessä kuten ei muidenkaan aatesuuntausten. Nimen tulee kuvastaa yhdistäviä asioita, ei erottavia tai jakavia tai epävarmuutta aiheuttavia asioita. Aidosti yhteistyöperiaatteella toimiva yhteistyöjärjestö ei myöskään ole peitejärjestö ja tulee huolehtia, ettei mikään taho ala käyttää sitä puhtaasti omiin tarkoituksiinsa, vaan toiminnan tulee olla mukana toimivat huomioonottavaa ja kaikkien työtä arvostavaa ja reilua kaikin puolin. Linjaukset muotoutuvat keskusteluiden ja toiminnan kautta yhteisiksi tavoitteiksi koettuja asioita esiin nostaen yhteisiksi tavoitteiksi.

Tämä on tietenkin erittäin vaativaa, minkä SKDLnkin kokemus osoittaa.

Kaiken kaikkiaan on kumminkin vielä eräs erittäin tärkeä asia, joka on tarpeen ottaa huomioon ja se liittyy keskustan ja työväenliikkeen välisiin suhteisiin. Asian ymmärrettäväksi tekemiseksi on tarpeen palauttaa mieliin se, että Maalaisliitto syntyi aikoinaan Santeri Alkion edustaman alkiolaisuudeksi kutsutun ajattelun pohjalta. Hän edusti aikoinaan maaseutua ja myös maaseudun köyhää kansaa, mutta ei ollut sosialismin kannalla ja kristillisyys oli osa hänen edustamaansa suuntausta. Otto-Wille Kuusinen painotti kansalaissodan jälkeen työväen ja talonpoikien liittoa. Se merkitsi, että hän ymmärsi, mikä virhe oli tapahtunut siinä, kun punaiset olivat olleet toisella puolella ja talonpojat ja maaseutu huomattavassa määrin valkoisten puolella. Työväenliikkeen oli siis tarpeen puolustaa talonpoikien ja pienviljelijöitä. Olen paljon miettinyt, olisiko aikoinaan voitu rakentaa parempi yhteistyö työväenliikkeen ja alkiolaisten välille, jolloin sisäsällisota olisi vältetty ja Suomen historia voitaisiin kirjoittaa toisin. Sittemmin SKDLn perustamisessa asia aikanaan ymmärrettiin ja se johti myös SKDL.n tukeen Urho Kekkoselle.

Tietenkin tänä päivänä elinkeinorakenne on muuttunut ja ihmiset tekevät erilaisia asioita kuin ennen. Pohjimmiltaan kyse on kuitenkin samasta asiasta eli siitä, miten osataan nostaa yhteisiksi tavoitteiksi kansaa laajasti yhdistäviä asioita joiden puolesta voimme työskennellä. Tätä ideaa Suomen Työväenpuolue hakee ja siksi pidän mahdollisena olla ehdokkaana sen listalla nostamassa esiin tärkeitä asioita ja yhteistyön tekemisen tapaa. En lähde jonkin suuren puolueen listalla vain siksi, että on uraetenemismahdollisuudet, sillä on tärkeämpää, että työmme ja oma työni pohjustaa asioita eteenpäin kohti tulevaisuutta. SKDLää ei tarvitse sellaisenaan kopioida, vaan yrittää ottaa huomioon sen hyvät puolet ja samalla karsia pois sellainen missä SKDL ei onnistunut ja on myös tarpeen vastata tämän päivän ja 2000-luvun kysymyksiin.

Täytän tänä vuonna 60 vuotta ja kaikessa siinä, mitä on tapahtunut ja kokenut, olisi kirjoittamista vaikka kuinka paljon, mutta jääköön se toiseen kertaan. En ole ollut millään tavalla suuntautumassa eläkkeelle. Työhankkeita on riittämiin ja kiinnostusta samoin kuin kansalaistoimintaan ja eri harrastuksiin. Jos tehtäväkseni tulee hoitaa luottamustehtäviä, hoidan ne niin hyvin kuin taidan ja myös kansanedustajan tehtävät. Kansanedustajanakin jatkaisin tutkimustyötä, koska haluan ymmärtää asioita ja perehtyä niihin että voin toimia mahdollisimman järkevällä tavalla.

Se, että on ehdokkaana, ei tarkoita, että luopuisi omasta oikeudestaan ajatella ja tehdä omia ratkaisuja. Enkä vaadi sitä muiltakaan. Asiat hoidetaan rakentamalla yhteisiä esityksiä ja viemällä niitä eteenpäin. Jos nimenomaisesti edustan jotakuta vaikkapa ryhmää ryhmäpuheenjohtajana, silloin tehtäväni on kertoa ryhmän kanta, ja jos itselläni on jossain suhteessa toinen näkemys, voin sen sanoa jos tarpeen. Kansanedustajan tehtävässä ja valtuutetun tehtävässä olen ensi sijassa velvollinen vastaamaan äänestäjille ja toimin sen mukaan ja sen mukaan miten olen sanonut toimivani ja jos sattuisi käymään niin, että ryhmän enemmistö päättäisi toisin, katson että päätös ei sido minua. Ja pidän oikeana, että muut voivat suhtautua samoin. On tärkeintä säilyttää luotettavuus ja luottamus ja huolehtia ettei käy niin, että tultuaan valituksi johonkin, muuttuukin eikä olekaan enää sitä mitä ihmiset ovat ajatelleet. Vaikka on kuinka kova paikka ja painostus ja uhkaaminen, luotettavuus ihmisten silmissä astuu edelle. Kun tämä ymmärretään, ei myöskään yritetä painostaa ja hyväksytään ja kunnioitetaan suhtautumistapaani ja siitä seuraa myös arvostusta ja sitä, että näkemyksiä otetaan huomioon.

16. Henkilökuvaa

Seuraavaan laitan muutamia henkilötietoja ystäviä ja tuttuja varten, mutta asioista yleisemmin kiinnostuneet voivat hypätä niistä yli.

Olen syntynyt Helsingissä ja asuimme 1950-luvun alussa Lauttasaaressa siinä vieressä mihin nousi myöhemmin Lauttasaaren vesitorni. Sieltä muutimme Savonlinnaan vuonna 1957 eli juuri vesitornia rakennettaessa. Savonlinnasta tuli siksi nuoruuden kotikaupunki ja seudusta omasta mielestä monella tapaa maailman parhainta seutua. Isäni kautta juuret ovat puolen vuosituhannen ajalta Savonlinnaan ympäröineestä Säämingistä, josta tuli myöhemmin osa Savonlinnan kaupunkia. Kirjoitin 1990-luvun lopulla kirjasen Pihlajavesi - Suomen sininen sydän. Pihlajavesi on järviseutu Savonlinnan etelä- ja länsipuolella.

Äitini on Perniöstä suomen kieliseltä puolelta hänen äitinsä kautta. Hänen isoäitinsä oli Kemiön ruotsikieliseltä puolelta. Äidin isä on kuitenkin Kannaksen Karjalan sydämestä Valkjärveltä Vuoksen eteläpuolelta. Hän lähti serkkunsa perässä jääkärikoulutukseen Saksaan vuoden 1916 talvella. Isäni oli sodassa viestimiehenä ja hän kouluttautuikin sitten puhelininsinööriksi. Muilta osin kertoilen näistä asioista toisessa yhteydessä.

Opiskelin sitten Helsingin yliopistossa ja väittelin tohtoriksi kansantaloustieteeseen. Työelämässä olen ollut noin 35 vuotta, mistä asiantuntijatehtävissä valtiolla runsaat 30 vuotta ja lisäksi KOP:n taloudellisen tutkimuksen osastolla. Työssä on ollut kansainvälisiä tehtäviä ja niitä on tälläkin hetkellä. Kouluaikana tein lähinnä metsänhoitotyötä, ja olin silloin ja myöhemmin tehdas- ja ahtaus- ja vastaavissa töissä. Pitkään olin rehumyllyssä säkittäjänä ja sitten myös myllärinä, kun valmistuminen sattui huonoon hetkeen 1970-luvun laman kynnykselle. Aika paljon on ollut kouluttamista, esitelmiä ja erilaista kirjoittamista, tutkimusta, artikkeleita ym.

Asuin Savonlinnan jälkeen vuosina 1970-1978 Helsingissä Punavuoressa, sitten perheen kanssa Vantaan Länsimäessä ja muutin sitten taas 1998 Helsinkiin.

Luottamustehtäviä on ollut opiskeluaikana ja varusmiesaikana ja sitten Vantaan kaupunginvaltuutettuna kaksi kautta ja YTVn liikennelautakunnassa. Taustana oli, että toimin asukastoiminnassa Vantaan Länsimäessä ja laajemmin. Olin ehdokkaana tasavallan presidentin vaalissa vuonna 1994 kun oli ensimmäisen kerran suora kansan vaali. Tuekseni kerättiin 26 000 allekirjoitusta, koska ehdokkuuteen vaadittiin 20 000 allekirjoitusta, koska en ollut eduskuntapuolueiden ehdokas. Koen myös työssäni valtion hallinnossa olevani kansan edustaja tehtävänäni hoitaa asioita parhaani mukaan kansalaisten eduksi.

Harrastuksissa on ollut shakki. Se alkoi 15 -vuotiaana ja opin myös pelaamaan sokkona ilman lautaa, jos tilanne ei mene aivan liian monimutkaiseksi. Peliä piti siksi yksinkertaistaa. Olin sitten nuorten Suomen mestaruuskisojen jaetulla kuudella sijalla. Opiskeluaikana voitimme Savonlinnan joukkueena joitain Itä-Suomen mestaruuksia pikashakissa. Shakki on jäänyt vähemmälle kun on paljon muuta.

Kirjallisuutta aloin lukea nuorena ja yhteiskunnallinen ja taloustieteellinen kirjallisuus alkoi kiinnostaa lukioaikana. Työn vuoksi tulee luetuksi jatkuvasti paljon ja usein sillä tavoin kursoorisesti, että katsoo, mitä jokin raportti pitää sisällään, jolloin sitten voi myöhemmin kaivaa sen esiin ja katsoa jonkin kohdan, mitä se tarkemmin pitää sisällään. Talouslehtenä Financial Times-lehteä opin lukemaan joskus 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa KOPn tutkimusosastolla ja se on osaltaan auttanut paljon ymmärtämään maailmantaloutta ja muun muassa tätä viimeistä finanssikriisiä ja olemaan ajantasalla. Kotimaan päivälehden olen lukenut kouluajoista alkaen aina ja lisäksi muita lehtiä niin monipuolisesti kuin se on mahdollista. Koulussa luin pitkän saksan ja olin parina kesänä Saksassa vuosina 1969-1970 ja sitä perua on, että tulee silloin tällöin luetuksi Saksan päivälehtiä varsinkin matkoilla. Niitä on siltä kannalta hyvä lukea, että maailmaa katsotaan kuitenkin eri tavoin kuin täältä Suomesta tai Yhdysvalloista tai Englannista.

Historian lukeminen ja historiaan tutustuminen on aina ollut harrastus ja katson museot ja kirjallisuutta on kertynyt paljon hyllyihin eri maista. Tärkeintä on ymmärtää, miten tapahtumat ja asiat liittyvät toisiinsa ja ymmärtää tapahtumien eteneminen. Voisin olla turistiopas. British Encyclopedian ostin joskus parikymmentä vuotta sitten. Siinä on 35 paksua nidettä ja tarkkaa tietoa erittäin monista asioista ja voi sieltä katsoa.

Säännöllinen harrastus on juoksuharrastus. Taustana on se, että lapsina liikuimme paljon metsissä ja harrastimme yleisurheilulajeja. Olin sitten monta vuotta partiossa ja se oli eräretkeilyä syksyt, talvet ja keväät viikon loppuisin. Tämä vaikutti siihen, että sitä oppi tulemaan toimeen ja tein pitkiä liftausmatkoja Euroopassa vuosina 1969-1971. Harrastin myös lukioaikana juoksua ja tultuani Helsinkiin opiskeluaikana. Kuntoa ja terveyttä ylläpitivät muun muassa säkitystyö, joka oli fyysistä työtä, jossa tehtiin pitkää päivää urakkatyössä ja paljon ylityötä.

Ensimmäisen maratonin kokeilin Helsingissä city-maratonilla vuonna 1993 42-vuotiaana. Olin alkanut tauon jälkeen harrastaa juoksua vuoden 1990 paikkeilla. Nyt on maratoneja kertynyt 85 kpl. En 1990-luvulla aivan päässyt alle kolmen tunnin ja parhaaksi tuli 3,06, mutta ikäluokkaan nähden aivan hyviä aikoja. Tampereen veteraani-maratonilla tuli kuudes sija 45-vuotiaissa. Aiemmin ajat vaihtelivat siellä suunnilleen 3,10-3,30 haarukoissa, mutta parin viime vuoden aikana ei ole mennyt alle 3,30.n. Saa nähdä meneekö tänä vuonna kun olen ensimmäistä kertaa 60-vuotiaissa.

Juoksemisessa tärkeintä on säännönmukaisuus, ei se, että juoksisi joka päivä tai lähes joka päivä. Teen kaksi pitkää lenkkiä viikossa myös talvella ja sitten muuta etenkin kesäaikaan. Harrastus myös opettaa, mutta en käytä mitään ylimääräisiä aineita enkä tule käyttämään. Olennaista on, että jokainen harrastaa sitä liikuntaa, minkä kokee itselle sopivaksi. Liikunta pitää vireänä ja terveenä. Ihmiseltä jolta on liikkumisen mahdollisuus omin jaloin viety, on iso henkinen sopeutuminen, mutta olisi hyvä, jos voisi jotain liikettä tehdä käsillään tai muulla tavoin. Toivon, että sitten joskus siinä tilanteessa voin lukea ja kirjoittaa. Mutta niin kauan kuin meille on annettu mahdollisuuksia, käytetään niitä ja sillä voi myös pitää itseään hyvässä kunnossa.

17. Lopuksi

En ole tätä tarkoituksella kirjoittanut ohjelmaksi ja muutamiksi tavoitteiksi vaan siitä lähtökohdasta, miten asioita pitäisi hoitaa yhteistyötä rakentaen sellaisten asioiden ympärille mistä on yhteinen näkemys. Kansalaistoiminta, joka ylittää puoluerajat on olennaista. Jos kansalaisliikkeissä toimineita tulee valituiksi kansanedustajiksi eri puolueiden listoilla, ei saisi käydä niin, että muututaan puolueiden edustajiksi ja hylätään oma tausta, vaan olisi toimittava niin, että jatketaan toimimista kansalaisliikkeessä ja vaikuttamista niin, että puolueet, joissa toimitaan, tulevat kansalaisliikkeen tavoitteiden kannalle.

Yhteistyön rakentaminen on vaikea laji, mutta se on tapa saada todellisia tuloksia. Muuten käy niin, että on vaatimuksia muttei tuloksia. Yhteistyön rakentamisessa on keskeistä se, että hyväksymme, että toisilla on monissa ja aivan erilaisissa asioissa toisenlaisia näkemyksiä, mutta on sitten myös tärkeitä yhteisiä tavoitteita. Kun nämä asiat ymmärrämme myös käytännössä, avautuvat mahdollisuudet viedä kehitys kohti täystyöllisyyttä, huolehtia perusturva kaikille, turvata peruspalvelut, turvata kehitys ympäristön kannalta kestävällä tavalla, vahvistaa kansanvaltaa ja edistää maailmalle ja ihmiskunnalle tulevaisuutta, jossa ei ole enää sotia.

Ei riitä, että arvostellaan, mitä toiset ovat tehneet väärin ja huonosti. On tarpeen kysyä, miksi perustellut järkevät linjaukset, joita laajasti kannatetaan. Ydinkysymys on kysymys yhteistyön rakentamista. Esimerkiksi moni solmu aukeaisi, jos Skp lähtisi yhteistyöjärjestöön, eikä vaatisi muita oman kattonsa alle. Vasemmistoliiton vaikeus on, että se on rakennettu niin kuin SKDL yhteistyöjärjestöksi. SKDLn kaltainen yhteistyö kokoaisi kaikki vasemmistoryhmät, suurimman osan perussuomalaisista, sosiaalidemokraatteja ja keskustaväkeä, ja vihreitä, kun se olisi todella yhteistyöpohjalle rakennettu siten kuin kuvaan. Tällainen kansan liitto ja yhteistyö voisi saavuttaa eduskunnassa suuren enemmistön ja viedä maatamme kohden työn ja hyvin voinnin turvaavaa tulevaisuutta. Suomen Työväenpuolueen rakenne on kehitelty sellaiseksi, että se mahdollistasi tämän mutta ajatusta on mahdollista kehitellä eteenpäin.

On paljon asioita mitä olisi tarpeen käsitellä. Se ei ole tässä mahdollista, mutta tästä toivottavasti ilmenee, miten asioita haluan hoitaa ja hoidettavaksi. Olennainen peruslähtökohta on koko ajan, että tuen lähtökohtaisesti niitä asioita, joita työpaikoilta, asuma-alueilta ja kansalaisliikkeistä esiin nostetaan ja joita ihmiset nostavat esiin. Se ei tarkoita, että kaikkea pystyn toteuttamaan, mutta se on demokraattinen suhtautumistapa, jolla osoitan ketä ja mitä edustan. Kun on ristiriitaisia asioita, yritän niihin etsiä ratkaisuja ja etsiä sitä, miten yhdessä voisimme toimia yhteisten tärkeiden asioiden puolesta. Mitta asioiden tärkeydelle ei ole, että ne koskettavat suuria ihmismääriä. Ne ovat tietenkin tärkeitä, mutta pieniksi yleensä koetut asiat ovat suuria heti kun ne koskettavat yhtäkin ihmistä.