Pekka Tiainen 4.8.2008

Yrjö Maunu Sprengtporten Suomen autonomian ja itsenäisyyden arkkitehtina

Suomen sodan loputtua Porvoon valtiopäivien virallisissa avajaisissa 28.3.1809 puhui keisari Aleksanteri I ranskaksi. Puheen tulkitsi ruotsiksi Yrjö Maunu Sprengtporten. Aleksanteri oli nimittänyt tämän Suomen kenraalikuvernööriksi. Hän oli ainoa suomalainen tässä tehtävässä koko Venäjän vallan aikana. Aleksanterin puhe kuten koko autonomia perustuivat Sprengtportenin kirjoituksiin ja ajatuksiin. Tämän ajatuksissa autonomia oli kuitenkin vain välivaihe Suomen täyteen itsenäisyyteen.

Hamarin laiturilta Pietariin

23 vuotta aiemmin syyskuun 19. päivänä vuonna 1786 saapui Hamarin laiturille Porvoon Gammelbackaan pieni seurue. Paikka on Porvoon keskustasta lounaaseen puolivälissä matkalla Haikkoon, jossa on Albert Edelfeldtin ateljee. Seurue nousi alukseen, joka suuntasi Pietariin. Paluuta ei ollut. Hamari on paikka, jossa asuu Porvoon seudulla ja laajemminkin hyvin tunnettu Kalevi Wahrman.

Seurueeseen kuuluivat Yrjö Maunu Sprengtporten, hänen naisystävänsä neiti Hederskjöld, teini-ikäinen poikansa Magnus Wilhelm ja Johan Albrekt Ehrenström. Yrjö Maunu oli tullut Tukholmasta ja hoitanut Gammelbackassa olleen syntymätalonsa perintöasiat, koska vanhempi velipuoli Jaakko Maunu oli kuollut. Yrjö Maunu oli tunnettu ja ihailtu henkilö Suomessa, mutta häntä nyt nähneet eivät tienneet, mistä tarkkaan ottaen oli kyse.

Nuorelle Ehrenströmille Yrjö Maunu oli esikuva. Hän oli se henkilö, joka muutti vuonna 1811 Helsinkiin johtamaan uuden pääkaupungin rakentamista ja muutakin elämää ja johti 10 vuotta mm. Helsingin köyhäinhoitoa.

Helsingin muuttamisen pääkaupungiksi Aleksanterille esitellyt ja tämän uusi luottohenkilö autonomian ajan alussa, Kustaa Mauri Armfeldt, puolestaan hänkin oli ollut Sprengtportenin koulutettavana tämä isän Yrjö Maunulle esittämän pyynnön takia. Isä oli Yrjö Maunun ystävä ja Ruotsin Suomen joukkojen komentaja, joka kääntyi Anjalan liiton kannalle. Kustaa Mauri oli kuitenkin Yrjö Maunun itsenäisyys- ja autonomia-ajatusten vastustaja. Hän siirtyi Suomeen ja Aleksanterin palvelukseen vasta kun Suomi oli autonominen osa Venäjää, koska suvun tilat olivat Halikon Joensuussa. Kustaa Mauri toimi tämän jälkeen autonomian hyväksi, mutta Yrjö Maunun tekemän työn pohjalta.

Yrjö Maunun matkatavaroissa oli tärkeitä papereita, jotka koskivat Suomen itsenäisyyttä ja olivat lähtökohta Aleksanterin hyväksymykselle ja Porvoon valtiopäivien päätökselle Suomen autonomiasta. Aleksanterin lausumat ajatukset ja autonomian perusteet olivat kirjoitettuina papereissa. Hamarin satamalaiturille tullut seurue

Ruotsin vallan näkökulmasta Sprengtportenia on leimattu maanpetturiksi, koska tämä halusi vapauttaa Suomen vuosisatoja kestäneessä Ruotsin vallasta. Asenteellisuus häntä vastaan tulee esille Suomessakin eri tavoin. Esimerkiksi Otavan laajassa Suomen historiasarjassa Yrjö Blomstedt kirjoittaa Anjalan liiton kytkemisen itsenäisyyshankkeisiin olevan yhteydessä "Sprentgportenin pyrkimyksestä toteuttaa vanhaa päähänpinttymäänsä".

Itsenäisyysajattelun herääminen ja tasavaltaisen Suomen valtiosääntö ensimmäisen kerran

Vuosien 1741-1742 sodan yhteydessä Venäjän keisarinna Elisabeth oli esittänyt, että jos suomalaiset "asettawat yhden oman ja wapan Hallituxe" ja perustavat valtakunnat, jolla on "yxi raja Wänäjän ja Ruzin waldacunnan wälillä", jolloin he vapautuisivat kaikesta levottomuudesta ja vaivasta, mitä Ruotsin valtakunta heille aiheuttaa, niin keisarinna tahtoo omalta puoleltaan kaikkein armollisimmalla lupauksella taata heille uskollisen avun. Jos he päinvastoin menettelisivät eivätkä tätä hyväntahtoista tarjousta ottaisi vastaan, niin silloin keisarinnan olisi pakko, vastoin kaikkea armollista aikomustaan, hävittää tämä ruhtinaskunta "Tulen ja Mieckanterän cautta". Tämä oli lupaus itsenäisyydestä ja osaltaan osoitus siitä, että joku Suomesta oli tällaista ajatusta tarjonnut jo silloin. Ruotsin vallan vastustusta oli Suomessa ollut eri muodoissaan aina.

Yrjö Maunu Sprengtporten oli syntynyt vuonna 1740. Hän oli Tukholmassa 16-vuotiaana kadettikoulussa. Siitä jäi myönteisiä mutta myös kielteisiä muistoja. Hän kertoo häntä kutsutun murteensa takia "finntampiksi" eli suomalaistomppeliksi. Tämä sai hänet opiskelemaan. Hän sanoi elämänsä lopulla, että henkilöt, jotka eivät olleet meitä lainkaan etevämpiä, yrittivät meitä suomalaisia kohtaan käyttää pilkallista äänensävyä ja käyttäytyä sillä ylimielisellä tavalla, joka erottaa isännän orjasta. "Jo tuolloin minussa heräsi toive, että jonakin päivänä voisimme karistaa päältämme skandinaavisen ikeen". Hän koki myös kuninkaan vastaisen opposition teloituksen joukossa yksi hänen opettajistaan. Kadetit oli sijoitettu niin, että veri roiskui päälle, jotta he eivät vastaisuudessa nousisi esivaltaansa vastaan.

Valtiosääntö itsenäiselle Suomelle

Täältä hän siirtyi Suomen linnan linnoitustöihin myöhemmin Kustaa III:tta vastaan asettuneen Augustin Ehrensvärdin palvelukseen ja oppi tältä asioita. Sitten hän sai tehtäväkseen kartoittaa rajaseudun Ahvenkoskelta Savonlinnaan ja oppi tuntemaan paikallisväestön. Ruotsin kielisestä taustastaan huolimatta hän puhui myös suomea. Hänen tukeman ja hänen veljensä suunnitteleman Kustaa III:n vuoden 1772 vallankaappauksen jälkeen hän sai tehtäväkseen johtaa rajapuolustusta ja sijoittui Ristiinan Brahen linnaan, joka oli tärkeä rajapiste. Toisella puolella rajaa taustaa karjalaistaustainen ja suomea puhuva kenraali Suvorov johti linnoitustöitä.

Brahen linnaan Yrjö Maunu perusti upseerikoulun omilla varoillaan ja käynnisti Rantasalmen Haapaniemen kadettikoulun, joka toimi siellä 30 vuotta. Hänen tarkoituksensa on kehittä armeijaa koko Suomea varten. Kustaa III piti rahanyörejä tiukalla ja tämä vahvisti epäilyä Ruotsin kyvyttömyydestä puolustaa Suomea. Kustaa III puolestaan epäili Suomen erottautumispyrkimyksiä. Yrjö Maunu sai kuitenkin vahvan kannatuksen Suomessa sekä savolaisen ja hämäläisen talonpoikaiston että tilallisten piirissä.

Hän lähti sitten Kustaa Mauri Armfeldt tämän isän pyynnöstä avustajanaan Pietarin ja Saksan kautta Ranskaan. Matkallaan hän omaksui Yhdysvaltain esikuvan mukaisen itsenäisyysajatuksen. Palattuaan hän asui vuosien 1782 -84 paikkeilla Seestan kartanossa 10 kilometriä Lahdesta Heinolan suuntaan. Kartanosta tuli suomalaisten upseerien, tilallisten ja muiden kohtaamispaikka, jossa linjattiin Suomen tulevaisuutta.

Hän matkusti sitten Hollantiin, jossa hän talven ja kevään aikana vuonna 1786 tiivisti kirjallisen ehdotuksensa Venäjän ja Ruotsin väliin perustettavasta uudesta valtiosta nimeltä Suomi. Hän muotoili itsenäisen Suomen tasavaltaisen perustuslain. Sprengtportenin mallissa Suomi olisi maakuntien sopimuksella liittotasavalta, kuten Yhdysvallat 13 osavaltion sopimuksella. Tässä vapaassa valtakunnassa valtiovalta kuului kansakunnalle kokonaisuudessaan. Valtiopäivät olisivat nelisäätyiset, mutta yleinen äänioikeus ei ollut silloin vielä esillä muuallakaan. Valtiopäivät päättäisi veroista, sodasta ja rauhasta. Hallitus nimeltään Suomen kongressi tekisi tiliä valtiopäiville kolmivuosikausittain, mutta talonpojilla ei ollut siinä edustusta, vaikkakin aatelittomia edustajia valittaessa äänioikeus.

Paason kokous

Kun Kustaa III:n sotaa vastaan oli Liikkalan nootti ja muodostettiin Anjalan liitto kesällä 1788 sodan lopettamiseksi ilman toivottua tulosta, kokoontui vuoden 1788 lopulla tilallisia eteläsavolaiseen Paason taloon. Se on 20 km Heinolasta Mikkelin suuntaan lähempänä Heinolaan kuin Mäntyharjun Vihantasalmea, joka on ohikulkijoiden taukopaikka ja jonne silloinen Suomen ja Venäjän välinen raja teki pistokkeen. Paason kokouksessa oli kyse Sprengtportenin tukijan ja työn jatkajan Jan Anders Jägerhornin koolle kutsumista valtiopäivistä. Kokous julisti Suomen itsenäiseksi ja valitsi valtionpäämieheksi Yrjö Maunu Sprengtportenin sekä kääntyi Venäjän keisarinnan puoleen tuen saamiseksi. Se oli päätös itsenäisyydestä kauan ennen kuin itsenäisyys käytännössä toteutui.

Sprengtporten matkusti kiireellisesti keväällä 1786 Hollannista Tukholmaan valtiopäivin takia. Hän tapaa Venäjän suurlähettilään Markovin, joka innostuu hänen ajatuksistaan. Ne on luettavissa Haagiin jääneistä kuusi kohtaisista vaatimuksista, jotka Sprengtportenin mielestä on jätettävä Venäjän hallitukselle. Vaatimusten pääkohdat ovat lyhentäen:
1. Venäjä tukee ja auttaa suomalaisten toimenpiteitä päätökseen, joka tyydyttää näitä kahta yhtynyttä kansakuntaa, joko sovittelun kautta tai asevoimin.
2. Kun suomalaiset kykenevät keräämään yhteen joukon, keisarinnan apu pyydetään ainoastaan hätätapauksessa.
3. Suomen kansakunta on pakotettu vaatimaan raha-avustusta.
4. Hänen keisarillinen majesteettinsa lupaa antaa merellä tukea.
5. Koska suunnitelma ei tähtää ainoastaan suomalaisten vapauttamiseen, vaan lähempään yhdistämiseen, vahvistetaan alustavalla asiakirjalla tärkeimmät kohdat sopimuksessa, jonka on vastaisuudessa määrä säännellä suhteita Venäjän ja uuden hahmon saaneen Suomen kansakunnan välillä.
6. Keisarinna sitoutuu takaamaan valtiosäännön, jonka suomalaiset päätyvät antamaan itselleen niin kuin heidän kansallishenkeensä ja tavoittelemaansa itsenäisyyteen parhaiten sopii.

Suunnitelmassa oli siten itsenäisyys, mutta samalla valtioliitto, koska Sprengtporten näki, että se oli keino saada tukea Venäjältä, mutta ehdot turvaisivat kuitenkin Suomen itsenäisen aseman. Myöhemmissä vaiheissa valtioliiton sijaan on ollut kyse rajoitetummasta autonomiasta, mutta se on johtanut ajatukseen autonomista välivaiheena täyteen itsenäisyyteen. Markov joka tapauksessa innostui Sprengtportenin ajatuksista.

Sprengtporten lähestyi kuitenkin yhä edelleen tuloksetta Kustaa III:tta itsenäisyyden vahvistamisajatuksineen osana Ruotsia. Kustaa III oli kutsunut kevääksi 1786 valtiopäivät, jossa nousi oppositio kuningasta vastaan. Kustaa Mauri Armfeldt oli kuninkaan puolella. Venäjän Ruotsin suurlähettiläälle Markoville Kustaa Mauri Armfeldtin kerrotaan ylimieliseen ja halveksivaan tapaan sanoneen, että valtiopäivät olivat päättymässä ja kuningas päästäisi elukat laitumelle. Armfeldt sai nyt niskoilleen osan "elukoiden", valtiopäiväedustajien, kuninkaaseen kohdistamasta vihasta.

Kustaa Mauri Armfeldtista ja Yrjö Maunu Sprengtportenista elämäkerrat kirjoittanut ruotsalainen Stig Ramel kirjoittaa Armfeldt-elämänkerrassa, että "Armfeldt oli oikeassa" ja että "valtiopäiville oli saapunut myös tuo kohtalokas Yrjö Maunu Sprengtporten, joka nyt ryhtyy maanpetturiksi ja alkaa toimia Suomen irrottamiseksi Ruotsista" ja jälkimmäisessä hän käyttää samanlaisia sanamuotoja. Ramelilla on paljon kiinnostavaa tietoa, mutta asenteellisuus haittaa objektiivisuutta. Hänen sanamuotonsa paljastaa samalla kesän 1786 asenteet ja syyt, joiden takia Sprengtportenin oli valittava vangitseminen tai maanpako. Siitä oli kyse Hamarin laiturilla Porvoon Gammelbackassa. Häntä ei voi siksi tuomita siirtymisestä Venäjälle eikä myöskään siksi, että hän työskenteli Suomen vapauttamiseksi Ruotsista ja Armfeldtinkin saadessaan mainetta autonomian alussa asteli todellisuudessa vastustamansa Sprengtportenin jalanjälkiä ja nojasi tämän työhön.

Markov kirjoittaa, että "koska Sprengtporten ottaa esikuvakseen kenraali Washingtonin, voimme seurata Ranskan esimerkkiä suhteissa entisiin Englannin siirtomaihin". On sanottu, että Sprengtportenin ei voi verrata Washingtoniin, koska tällä ei ollut kansan tukea. Hänellä kumminkin oli kansan tuki. Ongelma syntyi siitä, että Katariina ei noudattanut Markovin ohjetta. Ranskahan nimittäin tuki Yhdysvaltain itsenäisyyttä, kun taas Katariina suuri ei tukenut Suomen itsenäisyyttä eikä edes valtioliittoa eikä antanut muitakaan sitoumuksia. Hän antoi Sprengtportenille kyllä virka-aseman, mutta kohteli muuten kaltoin. Sprengtporten sai matkata Katariinan seurueessa Krimille sen valtauksen jälkeen, mutta Suomen asioita ei keisarinna alkanut järjestää. Yrjö Maunu yritti saada asiaansa eteenpäin pyytämällä Venäjää tukemaan suomalaista säätykokousta, joka loisi rajoitetun autonomian Suomelle yhtenäisenä säilyvän Ruotsin puitteissa. Vasta paljon myöhemmin keisarinna alkoi ottaa huomioon Sprengtportenin ehdotuksia, mutta liian myöhään ja silloinkin sitoutumatta.

Kustaa III:n teatterisota vastoin valtiosääntöä

Vuonna 1789 Anjalan liitto ja sen 113 allekirjoittajaa esittivät Sprengtportenin ajatusten mukaisen neuvotteluehdotuksen suoraan Katariina Suurelle ohi teatterisodan aloittaneen Kustaa III:n. Teatterisodasta voidaan puhua, koska Kustaa III aloitti hyökkäyksen pukemalla henkilöitä Tukholman teatterin venäläisasuihin ja järjesti nämä tekemään valehyökkäyksen Suomen puolelle ja oikeutti tällä hyökkäyksen. Sota aiheutti 20 000 kuollutta ja haavoittunutta Suomessa.

Kun Katariina ei kuitenkaan tällöinkään sitoumuksia antanut, häneen ei Suomessa luotettu ja epäilyksiä herättivät myöskin lahjoitusmaat, joissa talonpojat olivat menettäneet vapauttaan Katariinan annettua Koitsanlahden hovin suosikkiensa käyttöön ja talonpojat joutuivat kapinoimaan alistamistaan vastaan.

Kustaa III puolestaan ei ollut rahoittanut Sprengtportenin esityksiä puolustuksen järjestämisestä. Ei hän myöskään voittanut Ruotsinsalmen meritaistelua eikä se ollut Ruotsin merihistorian suurin voitto. Ruotsin laivasto jäi mottiin ja paikalla ollut Kustaa III sai tekosyyn poistua paikalta Tanskan hyökkäyksen takia. Meritaistelu päättyi ratkaisemattomaan ja Venäjän laivasto poistui eikä Ruotsin laivastoa tuhottu. Tästä kuuluu ansio laivastoa johtaneelle Cronstedtille, jonka vuoro oli saada maanpetturin leima, kun hän luovutti Suomenlinnan toukokuussa 1808 venäläisille. Tilanne oli kumminkin se, että Ruotsin armeija oli perääntynyt Oulun korkeudelle ja ainoa todellinen vastarinta olivat Olli Tiaisen johtamat Pohjois-Karjalan talonpojat näiden puolustaessaan kotejaan. Hänkin oli saanut koulutuksensa Yrjö Maunun perustamassa upseerikoulutuksessa. Kun hän sitten joutui pakoon, Aleksanteri lupasi armahtaa muut antautujat, muttei talonpoikaisjohtajaa.

Luhistuneesta suurvalta-Ruotsista ei puolustajaksi

Cronstedt oli pitkään ollut lojaali Kustaa III:lle, mutta tiesi myöskin, että Ruotsista ei ole Suomen puolustajaksi. Ruotsin armeijan pakoretki oli tästä näyttöä. Asiaa on kaunisteltu siten, että tarkoitus oli pelastaa armeija, mutta siitä on puhuttu häveliäämmin, että paon myötä korkea-arvoiset henkilöt saattoivat paeta Ruotsin puolelle. Kansa maksoi tässä laskua siitä, että Sprengtportenin ehdotuksia ei ollut noudatettu.

Cronstedtin pariin otteeseen omistaman Herttoniemen kartanon puistossa oli vielä 1990-luvulla kyltti, jonka mukaan anjalanliittolaiset olisivat istuttaneet sinne 12 puuta rannan tuntumaan. Taustalla oli perustelu, että he pitivät siellä kokouksia rannan tuntumassa suojassa ja tekivät valan, jonka muistoksi istuttivat rinkiin kyseiset puut. Tämän olisi perustunut siihen, että Cronstedt suhtautui heihin myönteisesti ja tämä olisi myös eräs syy Suomenlinnan luovuttamiseen. Paikalla on vielä isoja lehmuksia. Kylttiä ei enää ole. Tämän hetkisen version mukaan kaupungin museo tutki asiaa noin 10 vuotta sitten eikä yhteydestä Anjalan liittoon löydetty mitään tietoa. On sanottu, että väittämä perustuisi kartanon aiemman ja nyt edesmenneen intendentin Åke Lahtisen kertomuksiin ja ne olisivat hänen päätelmiään ja kyltti oli hänen asentamansa. Olennaista kuitenkin on, että ei Cronstedkaan ollut tietämätön Sprengtportenista, tämän tukijasta ja ikätoveristaan Jan (Johan) Anders Jägerhornista, Anjalan liitosta ja muista tällaisista asioista. Luottamuksen menettämisellä Ruotsiin oli merkityksensä Suomen linnan luovutukseen ja tällä myös vältettiin suuri määrä kärsimyksiä, joita muutoin olisi tullut. Ei ole poissuljettua myöskään, etteikö Cronstedtilla olisi ollut yhteyksiä Jan Anders Jägerhornin vetämään Valhalla-salaseuraan, joka edisti Suomen itsenäisyyttä ja kokoontui Suomenlinnassa vuosina 1781-1786. Cronstedt oli myös äitinsä puolelta sukua Jan Andersille ja syntyi Puotilan kartanossa, joka kuului äidin suvulle. Eivätkä kokoontumiset Herttoniemessäkään ole poissuljettuja, sillä olisiko Lahtinen tätä keksinyt aivan itse edes asiasta kertomuksia kuulematta.

Ei myöskään Armfeldt välttynyt kuolemantuomiolta vallan vaihtuessa eikä sellaiselta ollut välttynyt von Döbelnkään, jonka musta otsanauha oli peräisin samasta Porrassalmen taistelusta, jossa Yrjö Maunu haavoittui jouduttuaan vaikeaan tilanteeseen, kun ei saanut Katariina-keisarinnalta toivomaansa tukea itsenäisyydelle. Kun käyttökelpoisuus oli mennyt, Katariina sysäsi hänet syrjään ja hän oli Pohjois-Böhmissä kolmisen vuotta kylpyläpaikassa lähellä paikkaa, jossa Casanova oli elämänsä viime vuodet kirjastonhoitajana ja tuli Yrjö Maunun pitkäaikaiseksi keskustelukumppaniksi. Katariina-keisarinnan kuoltua Yrjö Maunua tarvittiin taas ja tuloksena oli Suomen autonomia askeleena itsenäisyyteen ja monien tärkeiden laitosten perustaminen, kuten Suomen Pankin, Korkeimman oikeuden jne. jotka kirjoittavat 200-vuotishistorioitaan - mahtanevatko muistaa taustan.

Kustaa III:n Suomen laiminlyöminen

On sanottu, että kyse olisi koko ajan ollut aateliston yrityksistä puolustaa oikeuksiaan, kun kuningas tuki talonpoikia ja porvaristoa. Kuninkaan ja aateliston välisessä taistelussa kuningas tietenkin haki tukea muilta, mutta Suomen osalta se ei ole kuin osatotuus, koska kyse oli siitä, että Suomi oli vallattu ja alistettu maa. Eikä Kustaa III:n kohdalla kyse ollut kansan puolustamisesta, vaan kuten Yrjö Maunun isoveli kirjoitti, Suomen laiminlyönnistä ja kuninkaan henkilöstä. Vanha kenraali moitti kuningasta rehellisyyden puutteesta, taipumuksesta kaksinaamaisuuteen, liehittelijöiden ja lemmikkien suosimiseen ja kovuudesta niitä kohtaan, jotka eivät häntä miellyttäneet. Kenraali pani merkille "hänen intohimonsa ilveilyyn, rihkamaan ja monenmoisiin huvituksiin" ja hänen "miltei kiistämättömän haluttomuutensa käsitellä vakavia asioita" ja hän antoi etusijan mieluummin "sukkelalle kevytmieliselle, hupaisalle ja loistokkaalle kuin kypsän totiselle, vakavalle ja hyödylliselle". Kyse oli rappeutuneesta suurvallasta, joka ei kyennyt siihen, että olisi huolehtien edesauttanut "valtion menestystä ja hyvinvointia" ja saattanut "valtakunnan puolustuksen sellaiseen tilaan, ettei sillä ole mahtavien naapureidensa suhteen mitään pelättävää".

Vuoden 1776 oppositiota on myös kutsuttu aatelisoppositioksi. Sprengtporten piti valtiopäivien viimeisenä istuntopäivänä puheenvuoron, jossa hän ensin toi esiin anteliaan vilja-avun, jonka keisarinna Katariina oli lähettänyt Suomen nälkäänäkevälle väestölle, kuten hän sanoi. Hän ei arvostellut isoa jakoa, mistä oppositiota syytettiin. Sen sijaan hän perusteli, että elintarvikepula voidaan jäljittää isonjaon muotoiluun, joka oli mm. Hämeessä kohdellut kaltoin maanomistajia kruunun eduksi ja esitti näin Seestassa tapaamiensa maanomistajien käsityksen. Hän vaati palaamista alkuperäisiin isonjaon tulkintoihin. Siinä missä Kustaa III vieritti oppositionsa niskoille syyn nälänhädästä, Sprengtporten paljasti nyt, että kyse olikin Kustaa III:n yrityksestä hyödyttää asemaansa muuttamalla isojakoa.

Kustaata on esitetty aatelittomien edun puolustajana, mutta hän pönkitti omaa valtaansa. Se näkyi siinä, kun hän opposition nujerrettuaan kumosi vuoden 1789 valtiopäivillä edellisen vuoden 1772 valtiosäännön ne kohdat, jotka rajoittivat kuninkaan valtaa.

Samaan aikaan Norjan itsenäisyyttä Tanskasta ajavat olivat yhteydessä Ruotsiin. Heitä ei leimattu maanpettureiksi kuten Sprengtportenia. Kuitenkaan ei Ruotsi antanut myöskään tukeaan Norjan itsenäisyyspyrkimyksille, vaan halusi liittämistä Ruotsiin. Näin Napoleonin sotien jälkeen lopulta tapahtui. Oli siis tapahtunut jo Sprengtportenin ja anjalanliittolaisten epäily siitä, että Ruotsi ei ole kiinnostunut puolustamaan Suomea, vaan on valmis vaihtamaan Suomen Norjaan. Kuitenkin Sprengtportenin ansiosta Suomelle saatiin autonomia ja vastaavankaltaisen aseman sai myös Norja. Siihen vaikutti Suomen autonomian tarjoama esikuva. Ruotsi joutui hyväksymään tosiasiat. Sitten oli vielä edessä Suomen ja Norjan vapautuminen uusista isäntämaistaan, mutta oli otettu tärkeät askeleet vapauduttaessa vahoista samalla autonomia hankkien.

Sprengtportenin tölvimiseen löytyy erilaisia mahdollisuuksia. Sen harrastajat eivät kuitenkaan ole halunneet nähdä työn arvoa ja kaukonäköisyyttä ja monet ansaitsevat itse paljon kovemman arvostelun toimistaan. Kipein kohta on, olisiko Sprengtportenin siis ollut taisteltava Ruotsin puolella Ruotsin suurvalta-aseman jatkamiseksi vuosien 1789-1790-sodassa tätä kaikkea taustaa vasten eikä Porrassalmella olla toisella puolella kuin vaikkapa von Döbeln tai pysyä erossa sodasta? Osa Suomea kuului jo silloin Venäjään. Yksi autonomian alkuun liittyvä onnistuminen oli Suomen eri osien yhdistäminen.

Omantunnon kysymys

Se ei tee Sprengtportenista maanpetturia, että hän asettui vastustamaan Kustaa III:tta. Sekään ei tee, että hän pakeni Venäjälle 1786. Sekään ei tee hänestä maanpetturia, että hän ehdotti Suomea itsenäiseksi ja kun se ei sellaisenaan tuntunut mahdolliselta, hän ehdotti irtautumista Ruotsista ja valtioliittoa Venäjän kanssa. Sekään ei tee maanpetturia, että kun tämä ei saanut tarpeellista vastakaikua, hän ehdotti Suomelle autonomista asemaa ja esitti Suomelle vapaata asemaa osana Venäjää, mutta ensisijaisesti osana Ruotsia.

Tekikö hänestä sitten maanpetturin johtopäätökset seurauksena siitä, että Anjalan liitto hajosi loppuvuodesta 1788? Keskeinen syy oli, että keisarinna Katariina ei tarttunut tilaisuuteen Suomen irrottamiseksi Ruotsista ja vapaan aseman hyväksymiseksi Suomelle tai edes tehnyt rauhaa siten, että Anjalan liitto olisi ollut neuvotteluosapuoli, mikä olisi merkinnyt Suomen aseman vahvistamista osana Ruotsia. Sprengtportenin johtopäätös tilanteesta oli saada aikaan kansannousua. Hän järjesti Savonlinnan takaisinvaltausta Kustaa III:lta ja yritystä murtaa Porrassalmella Kustaa III:n rintama ajatuksena, että Ruotsin puolen savolaiset antaisivat hänelle tukensa. Näin ei tapahtunut. Katariina puetutti hänet venäläisen kenraalin univormuun ja jätti hänet alipäällikön asemaan. Ramel sanoo, että Porrassalmella 700 suomalaista voitti 7000 venäläistä ja Sprengtporten kärsi elämänsä suuren tappion.

Tapahtuman jälkeen Turun hovioikeus tuomitsi Sprengtportenin menettämään "hengen, kunnian ja omantunnon", koska hän "oli kantanut nurjaa kilpeä kuningastaan ja isänmaataan vastaan". Tuomion perusteltu olivat kuitenkin väärät ja tuomio virheellinen. Tukholmassa tuomittiin anjalanliittolaiset ja yksi heistä teloitettiin. Miksei Tukholmassa ollut tuomittu Kustaa III:tta sodan aloittamisesta vastoin valtiosääntöä, kun tuomittiin anjalanliittolaiset ja miksi Turun hovioikeus tuomitsi Sprengtportenin toimimisesta kuningasta vastaan? Eikä tuomiossa ollut kyse Kustaa III:n kasvojen pesusta ja yrityksestä antaa varoittava esimerkki itsenäisyyttä ja Ruotsista irtautumista suunnitteleville? Eikö sen olisi tullut käsitellä asia siltä pohjalta, toimiko Yrjö Maunu isänmaataan vastaan? Sitä ei kuitenkaan tehty, koska se olisi herättänyt liian monia kysymyksiä. Tällöinkin on tarpeen todeta, että Sprengtportenin elämäntyö oli Suomen hyväksi, ja Porrassalmea on tarpeen tarkastella yksittäisenä asiana, joka ei tätä mitätöi. Tämän yksittäisen asian osalta ratkaiseva asia tältä osin on, miten Savon ja Karjalan kansa silloisen rajan Venäjän ja toisaalta Ruotsin puolelta asiaan suhtautuu. Mitä itse kukin tekisi samanlaisessa tilanteessa? Riippumatta siitä, Sprengtportenin elämäntyötä isänmaansa hyväksi on täysi syy kunnioittaa eikä hän Porrassalmellakaan taistellut kansaa vastaan ja häntä haluttiin käyttää hyväksi.

Yrjö Maunu parani Porrassalmen haavoista, mutta henkiset haavat eivät parantuneet. Jägernhorn yritti vielä saada aikaan vapaaehtoisjoukkoja pukeutuen venäläisunivormun sijaan karjalaisrakuunan univormuunsa. Tarpeellista vastakaikua hän ei saanut kaiken tapahtuneen seurauksena ja koska myöskään Katariinan ei luotettu.

Porrassalmi ei silti tee Sprengtportenista maanpetturia. Sprengtporten itse oli henkensä menettämisen uhalla ollut valmis edistämään asiaansa ja savolaisten ja suomalaisten asiaa. Tästä syystä hän ansaitsee maanpetturileiman sijasta syvän kunnioituksen. Ei ollut hänen virheensä, että aika ei ollut vielä kypsä itsenäisyydelle ja että Keisarinna Katariina ja Kustaa III, serkukset, eivät suomalaisten toiveita ymmärtäneet eivätkä ottaneet huomioon.

Ei hän myöskään ollut Porrassalmella taistellakseen kotejaan puolustavia vastaan, vaan yhdistääkseen voimat Suomen nostamiseksi kansakuntien joukkoon.

Entä jos hän olisi vetäytynyt eikä olisi ollut Porrassalmella, joka antoi Kustaa III:lle tilaisuuden lyödä häneen maanpetturin leimaa, joka aiempien tapahtumien perusteella ei vielä onnistunut? Vetäytyminen kokonaan ei voinut tulla kysymykseen eikä häntä siitä arvostettaisi. Toinen mahdollisuus on, että hän olisi toiminut jollain toisella tavalla, mutta mikä se olisi ollut siinä tilanteessa ilman, että asia olisi haudattu? Katariinaan hän vetosi siinä, ettei väestölle aiheutettaisi tuhoa. Historiallinen tosiasia myös oli, että Ruotsin suurvalta-aikana oli hävitystä kohdistettu karjalaiskyliin ja tämä oli ajanut karjalaisia liittoon venäläisten kanssa, mutta itsenäisen asemansa menettäen. Nyt Venäjän puolella rajaa oli myös Kaakkois-Suomen väestö. Kyse ei siten ollut ruotsalaisten ja venäläisten välisestä sodasta, vaan suomalaisten kannalta paljon monimutkaisemmasta asiasta.

Olennaisin asia Porrassalmellakin oli, että hän ei ollut vihollisen puolella Suomea vastaan, vaan Suomen asian puolella ja se erottaa hänet maanpetturista. Aleksanteri I ymmärsi tämän sekä sen, että tämä ei ollut Venäjää vastaan vaan. Keisari siksi hyväksyi hänen ehdottamansa Suomen autonomian ja nimitti hänet Suomen ensimmäiseksi kenraalikuvernööriksi ainoana suomalaisensa tässä tehtävässä. Hän edusti tässä tehtävässään Suomea eikä Venäjää Suomessa.

Suomen sodan aikana Sprengtportenin tavoite oli saada sodalle nopea loppu saamalla väestö kannattamaan sellaista ratkaisua, joka antoi Suomelle oman valtio-oikeudellisen aseman Venäjän puitteissa, mutta Suomi tulee voittaa Tukholmassa ja suomalaisten sydämissä. Lokakuussa 1808 Suomesta lähti Pietariin yhdentoista hengen lähetyskunta, joka edusti säätyjä, aatelia, papistoa, porvareita ja talonpoikia. 30.11. lähetyskunta esitti keisarin otettua sen vastaan toivomuksensa, että vaaleilla valittavat maapäivät kutsuttaisiin koolle. Anjalan liiton aikaiset tapahtumat nyt toistuivat mutta mentiin pidemmälle. Ehdotus sai vastakaikua, mikä näkyi siitä, että Aleksanteri nimitti kaksi päivää myöhemmin 1.12. Sprengtportenin Suomen kenraalikuvernööriksi. Yrjö Maunun suunnitelman tämä vaihe toteutui, mutta suunnitelmat 1780-luvun puolivälin ajalta olivat pidemmällä: tämä olisi välivaihe täyteen itsenäisyyteen.

Autonomia oli välivaihe itsenäisyyteen ja auttoi vapautumaan Ruotsin vallasta

Autonomia avasi mahdollisuuden Suomen kehitykseen, kansalliseen heräämiseen ja teollistumiseen sekä pitkään rauhan aikaan. Tätä edesauttoi se, että Venäjä ei omaksunut Suomea kohtaan vuosikymmeniin sortopolitiikkaa kiitos Sprengtportenin linjan. Tilanne alkoi kuitenkin muuttua ja kiristyi Nikolain II:n antamassa sortomanifestissa 1899, jolla kumottiin autonomia vastoin sitä, mikä oli hyväksytty. 1900-luvulla suhteet itäiseen naapuriin kärjistyvät sodiksi, mutta jälleen voitti suuntaus, jota Sprengtporten oli pohjustanut eli vastakkaisuuden sijasta yhteistyö. Sprengtportenin merkityksen ymmärtämisellä on myös se vaikutus, että tämä on oikea tapa järjestää kahden itsenäisen maan, Suomen ja Venäjän väliset suhteet. Se on myös kestävä malli Venäjän ja muun Euroopan välisten suhteiden hoitamiseen vastakkaisuuden sijaan kunnioittaen samalla Suomen oikeuksia kansankuntana kuten muidenkin kansojen. Siksi Sprengtportenilla on merkitystä, kun rakennetaan tulevaisuuden yhteistyön Eurooppaa. Unohtamatta irokeesiheimojen liittoa, jonka Benjamin Franklin otti esikuvaksi 13 osavaltion liitosta muodostettavalle Yhdysvalloille, jonka Sprengtporten otti malliksi maakuntien liitolle, jolle itsenäinen Suomi rakentuisi, ja jolle ajatukselle ovat pohjautuneet myös Kansain liitto ja Yhdistyneet Kansakunnat YK. Ajatus siitä eteenpäin on ollut säätyjen sijasta työpaikkojen ja asuma-alueiden neuvostojen liitto, jonka pohjalle muodostettiin neuvostotasavallat ja Neuvostoliitto. Kaikessa on kuitenkin aina ollut ongelmana myös vallan keskittäminen. Se on ongelma myöskin tämän päivän Euroopan Unionissa, jossa valtaa on yritetty siirtää liittovaltiolle ja korvaamaan sillä kansojen itsemääräämisoikeutta, kun sen sijaan tulevaisuus olisi rakennettava yhteistyölle, joka ei tunne blokkirajoja.

Sprengtporten on haudattu Pietarin edustalle Vasilin saarelle. Hautakiven teksti on kunnioittava, mutta hänet mainitaan Venäjän armeijan jalkaväen kenraaliksi. Hän ei varmasti itse olisi tyytyväinen asian esittämiseen näin, vaan siihen, että hänen elämäntyönsä nostettaisiin arvoon Suomessa eikä mitätöitäisi niiden loan heitolla, joiden oma omatunto ei ole puhdas ja hännystely sinne päin mistä tuulee toimii oman edun tavoittelun välineenä. Tilaisuus elämäntyön arvoon nostamiseen Suomessa tulee, kun 28.3.2009 juhlistetaan sitä, kun Suomi nousi kansakuntien joukkoon kun Suomen autonomia vahvistettiin Porvoon valtiopäivillä Sprengtportenin ehdotuksen mukaisesti 108 vuotta ennen kuin Suomi päätti itsenäisyydestä, joka oli Yrjö Maunun ja suomalaisten ajatuksissa paljon aikaisemmin. 16.8.2009 tulee kuluneeksi 268 vuotta Sprengtportenin syntymästä ja 19.9.2009 190 vuotta hänen kuolemastaan. Merkitään nämä päivä kalentereihimme muistopäiviksi.

Pekka Tiainen

Tiainen, Pekka 6.6.2008

Suomen sota 1808-1809 ja ensimmäinen itsenäisen Suomen perustuslain laatija Yrjö Maunu Sprengtporten

Helsingin Vuosaaren rantaan pysähtyi 1770-luvun alussa laivue, jota johti Jacob Maunu Sprengtporten, Yrjö Maunun isoveli ja velipuoli, koska oli eri äidit. Tarkoitus oli saada Suomen linna Kustaa III:n puolella tämän vallankaappauksessa, mutta kova vastatuuli esti matkaa Porvoosta. Suomen linna sitten saatiin Kustaan puolelle, mutta valta kaappaus oli jo tapahtunut Tukholmassa.

Retkellä mukana olleesta Yrjö Maunusta tuli Savon prikaatin perustaja ja Suomen armeijan alkuunpanija toiminnan keskittyessä Rantasalmelle, koska Savonlinnan seutu kuten kaakkoinen Suomi muutenkin oli Venäjän hallinnassa.

Kustaa III käynnisti vuoden 1789 sodan Venäjän Katariina II:sta vastaan, mutta Venäjä oli vahvistunut. Kustaata oli tukenut nuori aatelisto, joka oli sen ajan nuorta upseeristoa ja ajan mittapuiden mukaan edistysmielistä. Elettiinhän aikaa, jossa lähestyttiin Ranskan vallankumousta.

Kustaan tukijat eivät kuitenkaan olleet antaneet tukea sodalla ja Kustaa lopulta murhattiin. Sitä ennen oli syntynyt Anjalan liitto niistä, jossa Yrjö Maunu Sprengtporten oli keskeinen. Yrjö Maunu oli ajautunut ristiriitaan kuninkaan kanssa siitä, että hän ei luottanut Ruotsin haluun ja kykyyn puolustaa Suomea. Kustaa puolestaan epäili, että oman armeijan kehittäminen Suomeen johtaisi irtautumispyrkimyksiin Ruotsista.

Itsenäiselle Suomelle ensimmäinen perustuslakiehdotus Sprengtportenilta

Ristiriidan seurauksena Yrjö Maunu siirtyi Pariisiin, jossa tapasi muun muassa Yhdysvaltojen itsenäisyysajatusta kehitelleen Benjamin Franklinin. Franklin oli kehitellyt ajatuksen Amerikan 13 siirtokunnan itsenäistymisestä Britanniasta mallinaan irokeesiheimojen liittokunta. Itäiset irokeesiheimot olivat ammoin sopineet keskinäiset sotansa rakentamalla edustuksellisen yhteistyön mallin. Se toimi mallina Amerikan Yhdysvalloille Franklinin kehitelmissä ja on tätä taustaa vasten taustalla myös Yhdistyneiden Kansakuntien ja Euroopan Yhdysvaltojen, nykyiseltä nimeltään Euroopan Unionin, kehittelyssä. Ratkaiseva ero EU:iin on kuitenkin yhteistyö, kun taas EU:ssa keskusvalta eli Bryssel pyrkii asettumaan kansallisvaltioiden tilalle ja yläpuolelle.

Ranskassa 1700-luvun lopulla tuettiin Amerikan vapautumispyrkimyksiä. Franklinin tapaaminen ja Pariisin ilmapiiri sai myös Yrjö Maunun innostumaan itsenäisyydestä, joka oli ehtinyt olla Suomessa esillä jo aiemminkin. Tämä sain Yrjö Maunun kirjoittamaan tekstin Suomen perustuslaiksi. Hän hyödynsi amerikkalaista esikuvaa. Kansanvaltainen se ei ollut sanan nykyisessä merkityksessä, mutta tärkeä askel.

Yrjö Maunulla kypsyi ajatus irtautumisesta Ruotsista ja siitä, että autonomisena osana Venäjää Suomi voisi kehittyä kypsäksi itsenäisyyteen. Tämä johti hänen siirtymiseensä tsaari Aleksanteri I:n palvelukseen. Hän kehitteli säädökset, joiden pohjalta Aleksanteri hyväksyi Suomelle autonomian, joka todellakin avasi mahdollisuuden sellaiseen kehitykseen, että Suomesta tuli lopulta itsenäinen, vaikka irtautuminen Venäjästä ei sitten ollutkaan helppoa ja asiat vielä kärjistyivät kansalaissodaksi, koska yhteiskunnallisia uudistuksia ei tehty.

Myöskin liittyminen Venäjän autonomiseksi osaksi vaati sodan, Suomen sodan. Runeberg on kirjoittanut Vänrikki Stoolin tarinoissa siitä oman versionsa. Runebergilta jää kuitenkin kertomatta asioiden tausta.
Napoleonin-Aleksanteri I:n sopimuksella Suomi Ruotsilta Venäjälle

Ruotsi oli ollut aiemmin Ranskan läheinen liittolainen, koska Habsburgien Itävalta-Unkarin, Espanjan ja Alankomaat sekä suuren osan Saksaa kattanut valta oli yhteinen vastustaja, jota vastaan oli käyty 30-vuotinen sotakin. Ranska oli myös vastakkain Britannian kanssa ja tuki Amerikan vapautumista. Nyt Ruotsi ei kumminkaan halunnutkaan olla Britanniaa vastaan ja se ajoi Ranskan ja Ruotsin erilleen. Seurauksena oli, että Ranska liittoutui Napoleonin aikana myös Venäjän Aleksanteri I:n kanssa. Kun Ruotsi ei suostunut Britannian saartoon, Napoleon sopi Tilsitissä Aleksanteri I:n kanssa etupiirien jakamisesta ja siinä jaossa Suomi annettiin Venäjän etupiiriin sakkona Ruotsin niskuroinnista. Suomessa Ruotsia myös epäiltiin ajatuksesta vaihtaa Suomi Norjaan, mikä sitten tapahtuikin.

Napoleon ei kuitenkaan tyytynyt muihin valloituksiinsa, vaan hyökkäsikin myös Venäjälle, kuten Jaakko De la Gardie aiemmin ja sitten Kaarle XII, joka tuhosi armeijansa, ja myöhemmin Hitler.

Napoleon hävisi ja Venäjä valtasi Suomen sodassa myös Suomen. Tässä sodassa Yrjö Maunu Sprengtporten oli Venäjän puolella, kun ei nähnyt muutakaan keinoa autonomia- ja itsenäisyyshankkeensa toteuttamiselle.

"Omat koirat purivat" hän sanoi Porrassalmella Mikkelin eteläpuolella, kun haavoittui. Hänellä ajatus oli, että kun hänen kouluttamansa suomalaiset sotilaat näkevät hänet, aseet riisutaan ja autonomia toteutetaan. Vallankumouksen, tässä Ruotsin vallan kumoamisen, vienti ei kuitenkaan ollut mutkatonta.

Pohjois-Karjalassa Olli Tiainen organisoi talonpoikaiston ja kansan puolustamaan kotejaan vielä sittenkin kun Ruotsin herrat olivat luikkineet omaisuuksineen pakoon ja Suomenlinna oli luovutettu. Suomenlinnan päällikkö Cronstedt oli ollut niitä, jotka ymmärsivät Sprengtportenin ajatuksia. Olli Tiainen joutui lopulta vanhan mummon antamat sukat jalassa ilman kenkiä pakenemaan talvipakkasella Ruotsin puolelle, kun Aleksanteri I oli luvannut armahduksen antautujille.

Sprengtporten Suomen autonomian isä

Sprengtportenista tuli Suomen ensimmäinen kenraalikuvernööri ja ainoa suomalaistaustainen Venäjän vallan aikana. Hän kuitenkin joutui työnsä tehtyään sivuun ja Aleksanteri alkoi suosia Kustaa Maunu Armfeldtia, jota Sprengtporten oli tämän isän pyynnöstä aikoinaan kouluttanut, ja joka vaihtoi puolta vasta kun Kustaa III oli murhattu ja Suomen sota hävitty.

Olli Tiainen on oikeutetusti suomalaisten kansallissankari samalla tavoin kuin kansan parista nousseena kansan johtajana aikoinaan Jaakko Ilkka nuijasodassa tai eri maiden legendaariset talonpoikaisjohtajat.

Vaikka monimutkainen historia heittikin Sprengtportenin eri puolelle, hän kuuluu suomalaisiin suurmiehiin. Häntä voidaan kritikoida virheestä Suomen sodassa, mutta se tapahtui tilanteessa, jossa ei ollut ulospääsyä Ruotsin vallasta. Se ei myöskään poista hänen keskeistä merkitystään Suomen itsenäisyyden rakentajana. Tässä suuressa kysymyksessä hän oli samalla puolella, kun kotejaan puolustaneet Pohjois-Karjalan talonpojat, kuten myöskin kansallisromantiikkaa edustanut Runeberg, jonka aikana ei vielä oltu kypsiä näkemään Sprentportenin merkitystä.

Pekka Tiainen