Reijo Katajaranta 105

Kansan ääni-lehden päätoimittaja
ikä: 66v.
p. 040-5643205
sähköposti: r.katajaranta@kolumbus.fi
www.kolumbus.fi/r.katajaranta/

Minulla on ollut aina tunne siitä, että maailmassa asiat eivät ole paikallaan. Ihmiset pystyisivät paljon parempaan aivan toisilla arvoilla ja suhtautumisella asioihin. Nyt me elämme lannistamisen maailmassa, kun voisimme elää kannustamisen maailmassa. Tämä tunneperäinen suhtautuminen sai perustukset alleen tutustuessani aikanaan 1970-80 luvuilla marxismin suuriin klassikoihin. Heidän sanomansa pitää, mutta sitä täytyy osata soveltaa luovasti nykyaikaan - ja siinä onkin vaativa tehtävä. Joka tapauksessa tulevaisuuden yhteiskunta - jos sellaisen joskus sallitaan syntyä - voi löytyä vain tältä perustalta.

Nykyisessä politiikassa, kunnallispolitiikka lukien, erityisesti ihmettelen vuokra-asumisen kalleutta. Monissa Keski-Euroopan maissa vuokra-asuminen on ylivoimaisesti yleisin asumisen muoto. Meillä vuokra-asuminen tehdään melkein mahdottomaksi kovalla vuokrankiskonnalla. Vuokralla-asuja joutuu maksamaan asumisestaan 2-3 kertaisen hinnan ja enemmänkin verrattuna siihen, jos asunto olisi oma. Ja huomio! Tämä siinäkin tapauksessa, että rakennuksen velat on jo kuoletettu. Eli, kun rakennuskustannukset on maksettu jatketaan vuorakiskontaa niinkuin mitään ei olisi tapahtunut! Tämä vuokranantajille menevä raha on silkkaa laillistettua ryöstämistä ja riistoa. Epäkohtia on paljon muitakin, etenkin vanhusten hoidossa, ja eipähän nuorisollakaan asiat ole kunnossa viimeaikaisten uutisten perusteella. Täysin tolkuton väkivaltaviihteen levittäminen kaikkialla aivan varmasti sekoittaa monen pään ja sen myötä todellisuudentajun. Eli, kuten totesin, ihmiset pystyisivät paljon parempaan aivan toisilla arvoilla ja suhtautumisella asioihin.

Räikeät epäkohdat kyllä tiedetään, mutta niihin ei puututa, koska poliittinen tahto puuttuu. Se löytyy vain vaalituloksen kautta. Reilu STP:n ja muiden vasemmistopuolueiden vaalivoitto on ainoa tapa luoda poliittista tahtoa tähän maahan.

Oma historiani on, että luin kyllä ylioppilaaksi, mutta en juurtunut kunnolla yliopistoon. Jäin Alkoon töihin ja menin mukaan pian ay-toimintaan. Siellä rupesin kirjoittelemaan ammattijärjestömme lehteen. Olin Alkon Liikeväenliiton sihteerinä vuodesta 1983 vuoteen 1990. 70-luvun alkupuolella yht-äkkiä "luvut" alkoivatkin maistua, mutta eivät yliopistossa, vaan sitten kun sain eteeni marxismin klassikoiden kirjoja.

Poliittiseen liikkeeseen tulin Tiedonantajaliikkeen kautta. Sitten perustimme v. 1988 KTP:n. Sieltä minut ja monet muut heitettiin ulos v. 2002. Jatkoimme toimintaa Muutosvoimat Suomi-puolueessa. Samalla perustimme Kommunistien Liiton ja Kansan ääni-lehden. Kun Muutosvoimat Suomi ei "lähtenyt lentoon" kokosimme Suomen Työväenpuolueen v. 2006 vanhan Vaihtoväki rp:n perustalta. Puolueen ideana on koota yhteen kaikki nykyistä politiikkaa vastustavat voimat. Esimerkkinä on aikanaan SKDL:n perustamisessa esiintynyt ajatus kansanrintaman rakentamisesta. Yksittäisinä pirstaleina emme pärjää. Muutos saadaan vain, jos kaikki eri pikkupuolueet ja ryhmät saadaan puhaltamaan yhteen hiileen. Se ei tarkoita, että kaikkien olisi tultava samaan puolueeseen, vaan kaikki ryhmät säilyttäisivät oman itsenäisyytensä tässä yhteistyössä.

Harrastan maailmankatsomuksellisten asioiden, kirjoittamisen ja poliittisen toiminnan lisäksi musiikkia, mm. klarinetti ja nykyisin sähköpiano. Nuorena harrastin kevyempää musiikkia, mutta sitten 1970-luvun alkupuolella pääsin kiinni klassiseen musiikkiin ja sen suuriin nimiin kuten Bachiin, Mozartiin, Beethoveniin, Shostakovitshiin …Bachia pidän kaiken musiikin kivijalkana.